sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Kotona taas

Nyt on lomat ja flunssat vietetty ja valmiina alottamaan arkinen aherrus.

Eilen katselin Elsass`n blogista hänen maalaamiaan pieniä puukenkiä ja muistin joskus itsekin ostaneeni sellaiset kirpparilta. Kyllä, sieltä ne kaapin kätköistä löytyivät, puukengät kokoa 19, mutta kun ääneen tuumailin niiden maalaamista, meillä alkoi kovaääninen huutoäänestys maalaamista vastaan. Pojat olivat ihmeissään, miksi haluaisin maalata hienot koristemaalaukset peittoon. No olkoon, ehkä joskus taas tulee muotiin tällaiset kansanomaiset koristemaalaukset ja kirjontatyöt. Vein popot takaisin kaapin kätköihin odottelemaan niitä aikoja.


Aamulla piti tehdä pieni kävelylenkki, minnekäs muualle kengät ohjautuivat kuin läheiselle kirpparille. Tällaiset löydöt tein tänään. Emalimukit pääsevät kesällä mökille. Pitsiliinoja löytyi viisi, vaalea kehys, kermakko ja sokerikko ja koukkuja. Koukkujahan ei ole koskaan liikaa, vai kuinka? ( Pitänee joskus esitellä koukkuvarastoni, niitä on PALJON)


Hiihtolomareissulla mennessä pääsin pistäytymään Vitikkalan kartanossa ja katsomaan ihan livenä niitä kaikkia ihanuuksia, joita aiemmin olin ihaillut vain netin kautta. Seinätarrat, jota olisin halunnut ostaa eivät olleet vielä tulleet, snirf. Paikka oli kyllä pullollaan kaikkea muuta kaunista.

Lomailimme Sotkamossa, Vuokatissa ja sielläkin oli kiva sisustuskauppa -Lumikuu. Löytyi pientä ostettavaa: mökin huusiin paperiteline, saunaan teline palasaippualle ja kas, kas, taisin ostaa koukkuparinkin. (sorry, kuva tosi surkea)


Lumikuusta ostin myös peltisen hupikyltin ja kellon.


Matkalla pysähtelimme harrastuksemme geokätköilyn vuoksi. Näitä kätköjä on huoltoasemien, siltojen ja nähtävyyksien liepeillä ja niitä on laitettu melkein jokaisen Suomen kirkon ja rautatieaseman läheisyyteen.
Tässä kuvailin muutamia hienoja puukirkkoja. Toivottavasti ei paikkakunnat mene kovasti pieleen, mutta allaolevan upean kirkon sanoisin olevan Kerimäellä.
Kirkko oli niin suuri, ettei sitä saanut kunnolla edes kuvatuksi.

Ihanaa nikkareiden taidonnäytettä.

Alla taitaa olla Joensuun ortodoksinen kirkko.
Tässä puukirkossa ei myöskään ole säästelty koristuksissa.

Vähän vielä yksityiskohtia puupitseistä.

Ajatelkaa, mikä työmäärä näiden koristelujen tekoon on mennyt. Silloin on arvostettu julkisia rakennuksia. Niihin on satsattu sekä ulkonäköön että laatuun, koska nämä ovat säilyneet vieläkin ihailtavaksemme, on ne pitänyt tehdä oikeilla työtavoilla ja laadukkaista materiaalesta. Tekijöiksi on valittu alansa parhaat taitajat.
Nyt kunnat ja kaupungit kilpailuttavat kaikki rakennustyöt ja voiton vie turhan usein Ketku & Metku Oy. Firma, joka tekee halvalla sutta ja sekundaa. Heti rahat saatuaan se tekee konkurssin, jottei joudu korjaamaan huonoa työtään jälkeen päin. Näiden halpojen urakoiden jälkiä kunnat sitten korjailevat isoin kustannuksin. Lapset ja työntekijät oirehtivat uudehkoissa homeisissa, huonosti ja heikoista materiaaleista tehdyissä kouluissa ja päiväkodeissa.
Jos jotakuta kiinnostaa tämä geokätköily, tietoa löytyy alla olevasta osoitteesta:
http://www.geocache.fi/

1 kommentti:

Jatink kirjoitti...

Kuten totesin Jokihelmen blogissa, Suomessa on valtava määrä ihania ja komeita taloja. Kunhan vain pysähtyy ihastelemaan.

Olet niin oikeassa sen Ketku&Metku firman kanssa. En ole kovin montaa nykyaikaista kaunista rakennusta nähnyt. Tai voi olla katsojan silmässä vika ;o) Minä kun arvostan, ehkä liikaakin, vanhaa enempi.