sunnuntai 25. elokuuta 2013

Viikko kylpylässä

Viime viikon vietin Naantalin kylpylässä niskavaivaisten kuntoutuksessa. Viikko oli aivan huikean ihana. Paljon ohjattua liikuntaa, uimista ja rentoutusta kylpylän monipuolisessa allasosastossa, ulkoilua kylpylän kauniissa ympäristössä, yksilllistä ohjausta ja luentoja sekä tietenkin aivan uskomattoman ihania ruokia sisältyi viikkoon. Aivan uudistuneena ihmisenä tuon viikon jälkeen saavuin kotiin. Tämä kuntous jatkuu vielä viikolla tammikuussa ja viimeisellä viikolla vuoden päästä elokuussa. Nämä väliajat tuleekin liikkua ja jumpata itsenäisesti. Hyvänä motivaation lähteenä on tiedossa olevat kontrollit ja testit, jotka armotta tuovat esiin jos kotitehtäviä ei ole suoritettu.




Joka aterialla oli tarjolla niiiin ihania jälkiruokia. Onneksi viikkoon kuului tosi paljon liikuntaa, muutoin kotiin lähdön aikaan vaaka olisi varmasti näyttänyt ihan hirmuisia lukemia.
 
Hyvän ruuan lisäksi kauniissa ruokasalissa sai ihailla hienoja auringonlaskuja, joita riittikin ihan jokaiselle illalle. Naantalia kutsutaankin aurinkokaupungiksi ja nyt se ainakin oli juuri nimensä veroinen.


 Sisäaltaiden lisäksi oli tämä ulkoallas, missä oli 30 asteista vettä. Hieno kokemus lillua tuossa lämpimässä vedessä ja kuunnella taustalla soivaa rauhallista musiikkia ja katsella merelle.

lauantai 17. elokuuta 2013

Oi niitä aikoja

Rakastan vanhoja valokuva-albumeja, niiden tuoksua ja ihania kartonkilehtiä. Valokuvat, joissa on ikuistettu jo edesmenneitä sukulaisia ja jo unohtuneita tapahtumia saavat mielikuvituksen lentoon ja toivomaan, että voisi hetkeksi päästä kärpäsenä kattoon seuraamaan elämää kuvan aikaan.
Harmikseni albumeissani on paljon kuvia, joissa esiintyneistä ihmisistä ei enää ole ketään kertomassa eikä nimeämässä. Silloin kun kuvia on sivuille liimailtu on tietysti ollut aivan selvää, että henkilöt on tunnettu, mutta olisi ollut korvaamattoman tärkeää kirjoittaa sivuille kuvatekstit jälkipolvien tiedoksi.
Nykyisin digikuvien aikaan kuvia tulee räpsittyä valtavia määriä ja miten helposti ne unohtuvat kovalevyjen uumeniin ja ehkä tuhoutuvat koneen hajotessa. Liian harvoin tulee teetettyä paperikuvia ja kottua niistä albumeja. Albumeissa kuvia tulisi varmastikin useammin katseltua ja mikä tärkeintä kuviin tulisi kirjoitettua myös ajat, paikat ja henkilöt.

Tänään onkin kovasti syksyinen ilta, alkaa jo hämärtämään ja sadepisarat koputtelevat ikkunapeltejä. Taidanpa kaivaa esiin muutaman kynttilän palamaan ja jatkaa albumieni selailua.

lauantai 10. elokuuta 2013

Myrsky ja mylväys

Meillä on vuosia ollut varastossa tämä iso dramaattinen taulu myrskyisestä merestä. Taulu ei oikein ole löytänyt paikkaansa, joten se on tosiaankin ollut säilössä pitkään. Raamithan ovat komiat, mutta itse maalaus on hyvin synkkä. Nyt laitoin sen kokeeksi makkariimme siellä ennen olleen melko huomaamattoman grafiikan tilalle ja volaa, koko makkarin tunnelma muuttui ihan toiseksi.   Olkoon taulu nyt siinä ainakin talven, voi olla että keväällä taas kevyt grafiikka tuntuu sängyn päädyssä kivammalta.


lauantai 3. elokuuta 2013

Taas yhtä kokemusta rikkaampi

Tiistaina meidän mökkisaareen rantautui kuvausryhmä tekemään juttua Suomen kaunein mökki ohjelmaa varten. Tuottajan mukaan ohjelmaan haettiin hyvin erillaisia mökkejä tällaisesta meidän pienestä saaristokohteesta hienoihin vapaa-ajan asuntoihin.
Tässä ohjelmassa on tarkoitus esitellä valmiita kohteita, joista katsojat voivat löytää ideoita omaan mökkiinsä toteutettavaksi, siis mikään luksusmökki kohteen ei tarvitse olla. Ohjelma tulee ulos vasta ensi keväänä LIViltä.

Harmikseni ilma ei suosinut kuvauspäivää ollenkaan. Uskomattoman upean viikonlopun jälkeen kuvauspäiväksi saapui matalapaine sateineen, päivä oli harmaa ja kalliot märkiä. Ilmasta huolimatta oli todella hieno kokemus päästä ihan läheltä seuraamaan ohjelman tekoa ja mitä kaikkea taustatyötä kameranlinssin toisella puolen tehdään. Kuvaukset kestivät ihan koko päivän, mutta valmista materiaalia sitten joskus tulee ulos vain 9 minuuttia! Minä esittelin pieniä pätkiä mökkiä juontaja Lauran haastateltavana. Haastateltavana olo on aika kokemus, näytän varmastikin aivan vähäjärkiseltä. Paljon kivaa kerrottavaa mökistä tuli mieleen vasta seuraavana päivänä, kun homma oli jo ohi. No, vaikkei mökkimme mitään menestystä ohjelmassa saavuttaisikaan, ollaanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Voi tätäkin sitten kiikkustuolissa muistella.