Kunni- aluksi vain nimetön ruuhi oli isosiskoni ensimmäinen vene, silloin jo käytettynä hankittu. Tällä ruuhella sisko ja sen mies kuljettivat mökkinsä tekotarpeet saareen 70-luvun lopussa. Silloin Kunni sai kantaakseen raskaita taakkoja, kasapäin tiiliä, sementtiä, kattohuopaa ja puutavaraa, mitä nyt mökin rakentamisessa tarvitaan. Taakkansa ruuhi kantoi ansiokkaasti oli sitten myrsky tai tyven.
Sitten ruuhi sai väistyä uudenpien veneiden tieltä ja lojui käyttämättömänä siskoni rannassa vuosikymmenet. Vihdoin sisko päätti, että nyt tuo ruuhi joutaa juhannuskokkoon. Tällöin mieheni (, joka yleensä motkottaa minun romunkeräyksestäni) oli saanut ajatuksen, että ruuhi siirretään meille naapurisaareen poikien leluksi. Miesvoimin, osin kantaen tuo vuotava ruuhi sitten siirrettiin meidän saareen.
Alus kastettiin juhlallisesti esikoisen keksimälle nimelle Kunni. Mies rakensi Kunnille pienen hytin ja mastonkin. Kunnilla pojat sitten reissasivat myrskyisillä merillä, milloin soutaen ja toisinaan purjeilla. Välillä oltiin merirosvoja ja välillä taas ongittiin katajien lomassa . Kaiken huvin lisäksi harmaantunut Kunni maastoutui saaren kallioihin ja oli oikeastaan kiva koriste.
No nyt pojat ovat jo murkkuja ja Kunni on ollut toimettomana vuosia. Jälleen Kunnin kohtaloa punnittiin, josko nyt se joutaisi juhannuskokkoon, mutta ei, vielä sille keksittiin tehtävä.
Kunnista tehtiin yrttimaa. Yksi penkinväli täytettiin mullalla ja siihen istutettiin monenlaisia yrttejä. Näin Kunni sai taas kunniakkaan tehtävän, jota se ilmeisesti suorittaa vielä vuosia ja saaressa kokkailuun riittää tuoreita yrttejä..