lauantai 28. helmikuuta 2009

Pojat on poikia


Selailin vanhoja valokuvatiedostojani ja esiin putkahti nämä hupaisat kuvat viime syksystä.

Olin vuorotteluvapaalla ja odottelin kaksosia koulusta kotiin, aika kului ja vettä satoi taivaantäydeltä. Hermostuneena kuvittelin jo kaksikon jääneen auton alle tai jonkun ryökäleen kidnapanneen heidät matkalla.

No vihdoin pojat tulivat, normaalisti koulumatka kestää noin 20 minuuttia, nyt yli tunnin.
Sällit olivat litimärkiä, mutta naamat loistivat onnesta, kun he esittelivät saaliinsa.
Pojat olivat keränneet koko matkalta asfaltille sadetta pakoon nousseet madot. Niitä olikin melkoinen määrä, kuten kuvasta näkyy...Onkireissu oli mielessä :).



Kuten eilen suunnittelin, tänään poistin home-tekstin ovesta, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat. Päätinkin liimata tämän uuden tekstin eteiseen, oven yläpuolelle enkä oveen. Uusi teksti on toista kotimaista ja osui paikoilleen pienten temppuilujen jälkeen. Ihan ei tullut hermoromahdusta, vaikka välillä kirjaimet eivät irronneetkaan kalvolta ihan niin kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt.


perjantai 27. helmikuuta 2009

Takatalvi


Voi, niin kun oli jo kevättä ilmassa ja rinnassa, talvi näyttikin taas palanneen.
Ajatella, täällä Lounais-Suomessakin on ollut lumi maassa yhtäjaksoisesti koko tämän blogini aloittamisesta saakka. Aiheen ensimmäiseen kirjoitukseeni sain, kun puutarha sai kuurapeitteen.
Tänäänkin on satanut lisää lunta, yläkuvan pihapatsaskin saa vielä värjötellä pakkasessa.

Nämä harmaat päivät tekevät niin tympeän olon, ei juurikaan huvita aloittaa mitään. Kunhan aurinko vähän pilkahtaisi, niin alkaisi taas energiavirrat aukeamaan ja suupielet nytkähtelemään ylöspäin.

Huomenna ajattelin raaputtaa eteisen ovesta Home-tekstin pois ja laittaa tilalle ihan kaupasta ostamani tekstin. Laitan sitten kuvaa jos saan tekstin paikoilleen ilman suurempaa hermoromahdusta. (= tekstit vinossa ja rypyssä, haava sormessa tai kirjaimet irtoilee itsekseen)


Ostin virkistykseksi tämän kyltin.
Miten suuren viisauden se sisältääkään;). Täytyy löytää sille hyvin näkyvä paikka muistuttamaan muuta perhettä onnen avaimista.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Tilulilulei


Tilulilulei, tänään oli jo kevään pirskauksia ilmassa. Aurinko paistoi, räystäät tippuivat, lumi suli lätäköiksi ja tintit lauloivat morsionkutsuja. Kyllä taitaa vihdoin jo talven selkä taittua.
Kohta pitää jo päästä kauppojen siemenhyllyjen luo, jollei vielä ostoksille, niin ainakin hypistelemään ja nuuhkimaan siemenpusseja. Ihan jo tuntuu nenässä persijasiemenpussin tuoksu. nuuh.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Torneja


Kävin ihailemassa Valkoisen ruusun Mimmulin ikkunakuvia ja sain idean esitellä kuviani torneista.

Minä olen aina ihaillut ja kuvannut torneja. En tiedä mikä viha-rakkaussuhde minulla niihin on, nimittäin pelkään korkeita paikkoja, mutta huokailen ihastuksesta nähdessäni koristeellisia tornitaloja.
Olen aina haaveillut omistavani suuren vanhan talon, missä on torni.
Ehkä joskus sellaisen saankin.
Paikkakuntia en kaikista kuvista muista, enkä siksi lähde kuvia nimeämään.
Jotkut ehkä tunnistat itsekin.

























sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Kotona taas

Nyt on lomat ja flunssat vietetty ja valmiina alottamaan arkinen aherrus.

Eilen katselin Elsass`n blogista hänen maalaamiaan pieniä puukenkiä ja muistin joskus itsekin ostaneeni sellaiset kirpparilta. Kyllä, sieltä ne kaapin kätköistä löytyivät, puukengät kokoa 19, mutta kun ääneen tuumailin niiden maalaamista, meillä alkoi kovaääninen huutoäänestys maalaamista vastaan. Pojat olivat ihmeissään, miksi haluaisin maalata hienot koristemaalaukset peittoon. No olkoon, ehkä joskus taas tulee muotiin tällaiset kansanomaiset koristemaalaukset ja kirjontatyöt. Vein popot takaisin kaapin kätköihin odottelemaan niitä aikoja.


Aamulla piti tehdä pieni kävelylenkki, minnekäs muualle kengät ohjautuivat kuin läheiselle kirpparille. Tällaiset löydöt tein tänään. Emalimukit pääsevät kesällä mökille. Pitsiliinoja löytyi viisi, vaalea kehys, kermakko ja sokerikko ja koukkuja. Koukkujahan ei ole koskaan liikaa, vai kuinka? ( Pitänee joskus esitellä koukkuvarastoni, niitä on PALJON)


Hiihtolomareissulla mennessä pääsin pistäytymään Vitikkalan kartanossa ja katsomaan ihan livenä niitä kaikkia ihanuuksia, joita aiemmin olin ihaillut vain netin kautta. Seinätarrat, jota olisin halunnut ostaa eivät olleet vielä tulleet, snirf. Paikka oli kyllä pullollaan kaikkea muuta kaunista.

Lomailimme Sotkamossa, Vuokatissa ja sielläkin oli kiva sisustuskauppa -Lumikuu. Löytyi pientä ostettavaa: mökin huusiin paperiteline, saunaan teline palasaippualle ja kas, kas, taisin ostaa koukkuparinkin. (sorry, kuva tosi surkea)


Lumikuusta ostin myös peltisen hupikyltin ja kellon.


Matkalla pysähtelimme harrastuksemme geokätköilyn vuoksi. Näitä kätköjä on huoltoasemien, siltojen ja nähtävyyksien liepeillä ja niitä on laitettu melkein jokaisen Suomen kirkon ja rautatieaseman läheisyyteen.
Tässä kuvailin muutamia hienoja puukirkkoja. Toivottavasti ei paikkakunnat mene kovasti pieleen, mutta allaolevan upean kirkon sanoisin olevan Kerimäellä.
Kirkko oli niin suuri, ettei sitä saanut kunnolla edes kuvatuksi.

Ihanaa nikkareiden taidonnäytettä.

Alla taitaa olla Joensuun ortodoksinen kirkko.
Tässä puukirkossa ei myöskään ole säästelty koristuksissa.

Vähän vielä yksityiskohtia puupitseistä.

Ajatelkaa, mikä työmäärä näiden koristelujen tekoon on mennyt. Silloin on arvostettu julkisia rakennuksia. Niihin on satsattu sekä ulkonäköön että laatuun, koska nämä ovat säilyneet vieläkin ihailtavaksemme, on ne pitänyt tehdä oikeilla työtavoilla ja laadukkaista materiaalesta. Tekijöiksi on valittu alansa parhaat taitajat.
Nyt kunnat ja kaupungit kilpailuttavat kaikki rakennustyöt ja voiton vie turhan usein Ketku & Metku Oy. Firma, joka tekee halvalla sutta ja sekundaa. Heti rahat saatuaan se tekee konkurssin, jottei joudu korjaamaan huonoa työtään jälkeen päin. Näiden halpojen urakoiden jälkiä kunnat sitten korjailevat isoin kustannuksin. Lapset ja työntekijät oirehtivat uudehkoissa homeisissa, huonosti ja heikoista materiaaleista tehdyissä kouluissa ja päiväkodeissa.
Jos jotakuta kiinnostaa tämä geokätköily, tietoa löytyy alla olevasta osoitteesta:
http://www.geocache.fi/

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Nyt se sitten flunssan lykkäs


Voihan räkä, hiihtoloman viettoa flunssassa.
Pakkasta on niin paljon, ettei nuhanäisenä paljoakaan uskalla ulkoliikuntaa harrastaa.
Ikkunasta katselen kun toiset hiihtää ja luistelee. :(
Nyt ilman lämpenemistä odotellessa pitää juoda taas yksi kupillinen Carmosililla terästettyä mustaviinimarjamehua, yök.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Aurinkoista hiihtolomaa


Oikein aurinkoista hiihtolomaviikkoa, kenellä se nyt tähän viikkoon osuu.
Nyt on luvattu kivaa ulkoiluilmaa, tosin aamuisin on melko kipakkaa pakkasta, mutta aurinko lämmittää päivällä.


Kyllä talven kuuraiset puut ovat kauniita.


Ihastuin täysin seuraavaan mietelauseeseen.

Kaukoviisaus, jota minulla on hyvin paljon. Mitä se on?
Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus
sikseenkin elävästi; että kun kerran tapahtuu, on reitit selvät.
Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on , niin pitäköön hyvänään!

Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta
tai se sattuu eri tavalla.
Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää.

- Havukka-ahon ajattelija, konsta Pylkkänen

Pitänee joskus lukea koko kirja.

torstai 12. helmikuuta 2009

Hyvää ystävänpäivää


Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille!

Pientä pintaremonttia

Heips,

Katseltuani näissä blogeissa kuvia, joissa on hienosti laitettu erilaisia kirjoituksia seiniin, naulakoihin ja oviin, sabloonalla maalaten tai tarroja liimaillen, päätin minäkin tehdä pientä pintaremonttia.
Tässä talossa on kaikki jäljellä olevat väliovet alkuperäisiä, sellaisia koivuviillutettuja laakaovia, kuin varmastikin kaikissa näissä rintamamiestaloissa on käytetty. En erityisesti koskaan ole tykännyt niiden kellertävästä väristä ja lakkapinnasta. Nyt sitten päätin maalata ne vaaleiksi. Varmastikin kaikki perinteitä vaalivat remontoijat köhäisevät närkästyksestä, mutta niin vain tein. Ja trendikäs kun pitää olla printtasin tekstin, leikkelin sabloonan ja töpöttelin oviin tekstejä.


Eikös wc ole se paikka, missä kuninkaatkin käyvät yksin. Tämä tekele onnistui mielestäni melkoisen hyvin.

Eteisen ja verannan välisen oven lasiin töpöttelin ensiksi hyvänä pitämäni tekstin -Home. Tarkoitin tietysti englanninkielistä koti-sanaa. No, illalla tuli dokumentti hometaloista- .... :[]
Ei tuo home-teksti taidakaan olla kovin hyvä valinta eteisen ovessa, ensimmäiseksi sisääntulijoita vastassa. Ainakin jos olisi asuntoaan myymässä, saattaisi tulla vääriä mielikuvia ostajaehdokkaille.

Taidan rapsutella tämän pahaenteisen tekstin pois ja tehdä uuden sabloonan: Welcome to our Home. Taitaa antaa mukavamman mielikuvan. Tai miksiköhän tekstin pitää olla ulkomaankieltä , voisihan sitä laittaa ihan suomeksikin Olet tervetullut kotiimme. Tai " Pyyhi konttis ja tul peremmäl" turuks.



Poistettavaksi tuomittu teksti. Onneksi siitä tuli vähän rumakin.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Sairastelua



Meillä on toinen kaksosista sairastellut eilisestä, kuume käväisi jo yli 39 asteen ja vatsuri päälle.
Oli pikkumies välillä aika loppu. Toivottavasti tauti ei kierrä koko perhettä.

Nyt tänään kotona ollessani todella huomaan, miten mukavaa näitten blogien selailu on. Olisipa näitä ollut silloin, kun olin äitiyslomilla ja hoitovapaalla, varmastikin olisi löytynyt hyvää "juttuseuraa".

Päivällä, kun näitä blogeja selailin, esim Elsass- blogissa esiteltiin hieno vanha kirjoituskone, leikin ajatuksella, että kaikesta käyttötavarastakin tulee vanhetessaan koriste-esineitä.

Kuvitelkaa meidän lapsenlapsemme joskus asettelevat hellästi hyllynreunaa koristelemaan ensimmäisä Nokian kännyköitä, laittavat ovenpieleen roikkumaan lenkkitossujamme, keittiön seinälle teflonpannuja ja silikonivuokia. :).


sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Ulkona sataa...

Heissuli vei,

Ulkona on maailman surkein ilma- vesisade, mikä kiillottaa tiet ja jalkakäytävät hengenvaarallisiksi kulkea. Siksi on hyvä syy olla vaan kotona. Tässä joutessain nurkkia tiirailessa, olen kauhukseni pannut merkille, että tässä talossa on jokin vika. Täällä kasvaa kasoja. Niitä kasoja kerääntyy eteenkin eteiseen. Myös tuolien ja pöytien päälliset ovat alttiita tälle vaivalle.

Kliinisen tutkisteluni mukaan, nämä kasat ovat jalostuneet kohteittain. Eteiseen kasautuu kenkiä, haisevia märkiä hanskoja, koulureppuja ja luisinkasseja. Tuoleille kasaantuu erityisesti vaatteita. Pöydille on tapana kerääntyä kirjoja ja lehtiä.

Tämä kasaantumisongelma on hirmuisen kiusallinen, kasat harmittavat aina ohikuljettaessa. Ne suorastaan pilaavat päivän.

Olen miettinyt tämän ongelman ratkaisua, pitäisikö kääntyä jonkinmoisen talotohtorin tai kuntotarkastajan puoleen, josko heillä olisi jokin keino häätää tämä kasautumisvika talostamme.

Onkohan kenenkään muun talossa löytynyt vastaavaa vikaa?

lauantai 7. helmikuuta 2009

Aamukierros kirpparilla


Aamukävelyni vei taas pienelle kirpparikierrokselle.
Tänään löysin tämän pienen plokin.


Koukkujahan ei koskaan ole liikaa, eihän. Nämä ajattelin sijoittaa kesällä ulos.

Hauska patjaraitainen pöytäliina ja yrttiteline.


Löysin myös nämä lasiset makeisrasiat ja pienen kakkuvuoan. Ihanat ohuesta kalalangasta käsin virkatut pitsit olivat halpoja. 1,5 metriä leveämpää maksoi 2 euroa ja pussi, missä oli kaksi 1,5 metrin kerää n 5 cm: levyistä pitsiä maksoi 2,5 euroa. Joskus itsekin pitsiä virkanneena kauhistuin, miten vähän käsityötä arvostetaan. Voin kuvitella, miten näitäkin pitsejä joku on virkannut kuukausia.

Makeisrasioita kun tuli hankittua, piti niihin tietysti käydä ostamassa irtokarkkeja täytteeksi.
Tuohon pienempään olisi sopinut kyllä joku pieni kaunis leivos.
Olen joskus miettinyt mikä kirpputorien kierrossa viehättää ja tullut siihen tulokseen, että se on kuin lottoamista. Joskus ei löydä yhtään mitään kiinnostavaa, mutta silloin kun löydät jotain todella mieluisaa ja vielä halvalla olo on kuin lottovoittajalla.
Lisäksi kirppareilta löytää paljon sellaista, mitä kauposta ei löydy. Myös erillaisten tavarahirvitysten ihmettely on monesti antanut hyvät naurut.
Se vain säälittää, kun ihmisillä ei ole nykyasunnoissa enää tilaa säilyttää mitään ylimääräistä, lapsillekaan ei jää vanhoja leluja tai muita tavaramuistoja, joita sitten aikuisena voi haikeana hypistellä. No, hehän voivat hakea niitä sitten kirpparilta :).

perjantai 6. helmikuuta 2009

Kirpparilöytöjä

Lunta tulvillaan on raikas talvisää...
Uskomatonta, täällä lounaiskolkassakin on lumi ollut maassa jo monta viikkoa ja lisää tupruttaa.

Uusimpia kirpparilöytöjäni on tämä opetustaulu. Otsikosa lukee: Hussilaisten leiri 1419-1436.
Eipä historiantuntemukseni riitä hussilaisiin asti, mutta kovasti viikinkien näköistä porukkaa ovat kaiketi olleet. Taulu on ihanan värikäs (värit ottamassani kuvassa jotenkin haalistuneet, liekö salaman syytä) ja täynnä tapahtumia. Taulun kotiin raahaamisessa oli omat pulmansa, olin kävellen liikkeellä ja tuuli oli puuskikas, välillä jo pelkäsin koko ihanuuteni taittuvan tai lentävän tuulen mukana. Sain sen kuitenkin ehjänä kotiin. Ripustuspaikkaa en ole vielä katsonut.


Nämä lapikkaat kokoa 33, olivat niin komeat,että lähtivät mukaan ja niiden kaveriksi nahkainen pieni reppu. Näillä varusteilla voi jo pikkumies lähteä ratsullaan kohti huimia seikkailuja.


Tämä pieni ja siro silitysrauta saa uuden viran paperipainona.


torstai 5. helmikuuta 2009

Poikien huoneet yläkerrassa

Nyt taloesittelyssä siirrymme keskikerroksesta yläkertaan, missä on poikien valtakunta.
Tässä on rappukäytävän alkutasanne, missä kukat viihtyvät.

Valoa tulvii kukille koko päivän.
Posliinikukkakin amppelissa on tehnyt kauniita kukkian monena keväänä.

Portaita ylös

Kurkistetaan puolivälissä alaspäin ja jatketaan ylös saakka.


Ylhäällä on wc, esikoisen huone, kaksosten yhteinen huone, tv:n katseluhuone ja vinttitiloja.

Esikoinen on saanut sukuvian -keräilyn ja hamstrauksen geenin. Hän kerää kaikkea mahdollista. Mitään ei saisi heittää pois. kuten kuvista näkyy, huone pursuaa aarteita.

Vanhojen pyssyjen mallikappaleita,

tinasotilaita,


ja vähän merihenkisiä asioitakin.


Vinttitilasta puhkaistiin tilaa sängylle. Se oli tosi hyvä ratksu, nyt sänky ei vie tilaa pienehköstä huoneesta ja sängyn alle jää paljon säilytystilaa matoille ja lelulaatikoille. Poika on hirmu tyytyväinen nukkumasoppeensa. Sänky on täyspitkä ja leveyttäkin on metri. Kulkuaukko on kapeampi.


Keräilykohteena on myös Aku-taskukirjat, joita on hyllyt täysi. Sininen tuoli on kätevä, siitä saa levitettyä sängyn yökyläkaverille.


Tässä vielä kuva huoneesta.

Nämä Ikeasta hankitut hyllyt ovat olleet kivoja, niihin mahtuu pölylle suojaan hirmuinen määrä elokuvatallenteita ja pelikansioita. ne sijaitsee entisessä makuusopessamme, joka nykyisin toimii poikien tv-huoneena. Huoneessa on sohva, josta saa sängyn yövieraille.

Kaksosten huone on melko tilava. Se on mahdollista joskus jakaa kahtia, molemmille omiksi huoneiksi, mutta vielä he ovat tyytyneet yhteiseen. Heidän huoneensa on jakautunut kahteen toimintoon. Toisella puolen on pelailupaikka, oven takana on vaatehuone, josta olisi myöhemmin mahdollista tehdä vastaava makuusoppi, kuin esikoisellakin on.


Huoneen toisella puolen on kaksosten kerrossänky ja työpöydät.


Näin olemme nähneet myös yläkerran.
Se vielä kerrottakoon, että yläkertaan asennettiin ilmalämpöpumppu. Sitä ei tarvita lämmittämiseen, vaan kesällä jäähdyttämiseen. Ilman jäähdytystä yläkerta olisi kesäisin tosi tukala paikka nukkua, mutta ilmalämpöpumpun ansiosta se on kesällä kivan viileä.