lauantai 7. joulukuuta 2013

Kiireetön aamu ja ripaus joulua


 Voi kunpa kaikki aamut olisivat näin mukavia, ei ole kiire minnekkään eikä aikatauluja. Aino-koiramme osaa kyllä nautiskella kiireettömistä aamuista ihan joka päivä. Aamupissan ja huikopalan jälkeen se oikaisee uudelleen pötkölleen ja seurailee silmäkulmastaan ihmisten tohinoita. Tänään otin siitä mallia, aamupissan ja puuron jälkeen oikasin uudelleen sanomalehti kainalossa petiin ja rauhallisen alun jälkeen tuntuu, että tästä tulee hyvä päivä.
Yöllä on satanut vähän lunta ja maa on valkoinen, joulutunnelmaa alkaa hiipimään mieleen. Uusia joulukoristeita en enää juurikaan hanki, koska entisiäkin on laatikko kaupalla. Enkä ole sellainen siustaja, joka vaihtaa joulun väriä ja uusii koristeet joka vuosi. Minusta on niin kiva joulun alla availla  koristelaatikoita ja valikoida vanhoista koristeista sopivat esiin, kaikkia ei käytetä joka vuosi, mutta kaikkia hypistellään kuitenkin.
Tämä Indiskan suuri "jäälyhty" oli jotenkin niin kiva valosarjan kanssa, että se piti ostaa. Eikä sen käyttöä tarvitse mitenkään rajata vain jouluun, sitähän voi käyttää vaikka maljakkona.


perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivää

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Käväistiin tänään mökillä katsomassa, onko myrskyt tehneet tuhojaan. Onneksi kaikki oli kunnossa. Ainoastaan merivesi oli ennätyksellisen korkealla. Vanha kivilaiturikin oli osaksi veden peitossa ja siinä on normaalisti yli metri veden pinnan yläpuolella.


  Mökkitien varteen kyhäsin tällaisen tonttu-ukon tervehtimään ohikulkijoita. Parran tein huovutusvillasta. Hieman arveluttaa, viekö tuuli tai eläimet parran mennessään. Silmiin leikkasin mustuaisten paikalle heijastintarrasta ympyrät, ne varmasti yllättävät hieman pimeässä kiiluen. Tontun vartalon täytin muovipusseihin käärityllä täytevanulla. Tästä kuvakulmasta tontulla on kyllä vähän eläimelliset kasvot :-)

 Viime viikonloppuna oltiin poikien partiolippukunnan kanssa  Turun joulumarkkinoilla myymässä glögiä ja puuroa. Paljon oli ihmisiä liikkeellä, vaikka maisemat olivat enempi syksyiset kuin jouluiset. Tässä kuvia markkinoiden esiintyjistä. Vielä kahtena viikonloppuna vietetään markkinoita. Jos olette käymässä markkinoilla, käykää ihmeessä tukemassa partiotoimintaa ja syömässä puurolautaset kirjakahvilan sisäpihalla.
Voin mainostaa, että riisipuuro on tosi hyvää ja hinta on edullinen. Pojat aloittavat sen keiton aamuvarhaisella ja se hautuu niin pehmeäksi.




sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Jo kaksi vuotta


Meidän perhe on nyt ollut jo kaksi vuotta kerrostaloasukkeja ja täytyy todeta, ettei yhtään ole ollut ikävä omakotitaloa. Vaikka innokkaana remontoimme rintamamiestalomme ja rakensimme puutarhaa, ei siltikään tunnu mitään suurta luopumisen tuskaa. Meidän kohdalla omakotiasumisesta luopumisella oli kylläkin tärkeimpänä syynä se, että nyt on niin helppo lähteä mökille ja ollakin sielä ilman huolta puutarhasta ja talosta.
Mökillä voi aina halutessaamme puuhastella ja kohennella nurkkia, mutta vain jos siltä tuntuu.
Tässä nykyisessä asunnossamme tehtiin täydellinen remontti muuton yhteydessä, joten nyt voi keskittyä vain asumiseen. Omakotitalossa oli aina jokin remppa meneillään, oli sotkua, rahan menoa ja siinä rempan keskellä asumista. Nuorempana se oli vielä mukavaa, mutta nyt alkaa arvostamaan sitä, ettei kokoajan tarvitse siivoilla remppapölyjä. Useinhan noiden vanhojen talojen kanssa käy niin, että kun remppa on lopulta valmis, lapset on jo muuttaneet pois kotoa. Yht äkkiä tilaa on liikaa kahdelle ja asuminen voi olla muutoinkin hankalaa vanhuuden kynnyksellä, varsinkin jos talossa on monta kerrosta ja palvelut kaukana.

Aikani juoksin kolmea kerrosta. Nyt arvostan kovasti sitä, että kaikki tilat on samassa tasossa. Myös se, että tässä asunnossa on kolme vessaa, on aamujen pelastus viisihenkisessä perheessä.

Ulkona melloo melkoinen myräkkä, toivottavasti se saa aikaan mitään suuria tuhoja.


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vuotien lumossa

 Ikeassa oli viikonlopputarjouksessa vuodat. Innostuttiin niistä miehen kanssa molemmat. Ongelmaksi tuli vain valinnan vaikeus, jokainen vuota oli yksilö ja värivaihtoehtoja oli hirmuisesti. Vaikean valinnan kautta päädyttiin kolmeen täysin erillaiseen vuotaan. Olkkarin sohvalle levitettiin ihanan pehmeä ja pitkäkarvainen talja, josta Aino-koirakin tykästyi heti. Lattialle valittiin ruskean kirjava aivan lyhytkarvainen. Mökkisohvalle ostettiin ruskea, vähän kiharakarvainen talja. Näitä mainostettiin kestäviksi ja helppohoitoisiksi, katsotaan nyt ovatko ne kehutun veroisia.
 Nyt olen aivan haltioissani kuunnellut uudestaan ja uudestaan Rod Stewartin ihanaa albumia The great American songbook. Niin pehmeää ja melodista tunnelmamusaa.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Täydellisen pipon metsästys

Tavoistani poiketen kirjoittelen nyt vaatteista.
Tämä kirjoitus kertoo vaatteista näkyvimmistä ja nyt taas niin ajankohtaisista- pipoista.
Lähes joka vuosi ilmojen kylmetessä kierrän kauppoja etsiskelemässä sitä täydellistä pipoa. Aina kun olen luullut sellaisen löytäneeni ja pipon itselleni ostanut, käytössä niissä yleensä ilmenee jokin puute. Pipo kiristää, hiostaa, kutittaa tai lyttää hiukset . Välillä jo luovutin ja käytin vain hupputakkeja. Pipoja onkin kertynyt kaappiin melkoinen läjä ja tässä niistä vain osa.
Viime talvena löysin melkein täydellisiä pipoja parikin, mutta pieniä puutteita niissäkin ilmeni.
Tässä piporankkauksen kolmen kärki.
Tuo keskimmäinen viime talven Stokkalta ostettu pipo kurotteli jo liki täydellistä, mutta tänä syksynä se löytyi-
TÄYDELLINEN PIPO!!!
Tämä pipo ei kiristä, ei hiosta, ei kutita eikä lyttää hiuksia. Se ei ollut edes kallis ja ihan kivan näköinenkin, siis aivan täydellinen. Se on KappAhlin Long Island- mallistosta ja siihen sopiva kaulaliinakin löytyy.

(ps. tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaan peustuu täysin omaan kokemukseen).

Oikein hyvää viikonloppua!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Ja äkkiä onkin jo syksy

Huiskista vain, mihin se kesä taas livahti? Tänään aamulla auton tuulilasikin oli ensimmäistä kertaa lumisohjon peitossa ja tiet olivat liukkaita. Syksy on tosiaankin mennyt vauhdilla ja viikot ovat kuluneet nopsaan. Olen ottanut kunnonkohotuksen tosissani ja juossut kuntosalilla tai jumpissa vähintäin kolmesti viikossa päivätyön ja huusollihommien oheessa ja viikonloput ollaan vietetty talvimökillämme, saarimökki on jo jätetty odottamaan seuraavaa kesää, joten koneella ei ole paljoa ehtinyt istuskella. Tässä pieniä makupaloja syystunnelmista mökiltämme.


  Viime viikonloppuna mökin pihamaalla vieraili peuraperhe. On ne niin kauniita olentoja, vaikka jotkut niitä vihaakin, kun kuulemma syövät kaikki pensaat ja puut, mutta minä kyllä katselisin niitä useamminkin ikkunasta. Kuva on otettu ikkunan läpi, joten laatu on harmillisen huono.


Kohta alkaakin joulun odotus!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Viikko kylpylässä

Viime viikon vietin Naantalin kylpylässä niskavaivaisten kuntoutuksessa. Viikko oli aivan huikean ihana. Paljon ohjattua liikuntaa, uimista ja rentoutusta kylpylän monipuolisessa allasosastossa, ulkoilua kylpylän kauniissa ympäristössä, yksilllistä ohjausta ja luentoja sekä tietenkin aivan uskomattoman ihania ruokia sisältyi viikkoon. Aivan uudistuneena ihmisenä tuon viikon jälkeen saavuin kotiin. Tämä kuntous jatkuu vielä viikolla tammikuussa ja viimeisellä viikolla vuoden päästä elokuussa. Nämä väliajat tuleekin liikkua ja jumpata itsenäisesti. Hyvänä motivaation lähteenä on tiedossa olevat kontrollit ja testit, jotka armotta tuovat esiin jos kotitehtäviä ei ole suoritettu.




Joka aterialla oli tarjolla niiiin ihania jälkiruokia. Onneksi viikkoon kuului tosi paljon liikuntaa, muutoin kotiin lähdön aikaan vaaka olisi varmasti näyttänyt ihan hirmuisia lukemia.
 
Hyvän ruuan lisäksi kauniissa ruokasalissa sai ihailla hienoja auringonlaskuja, joita riittikin ihan jokaiselle illalle. Naantalia kutsutaankin aurinkokaupungiksi ja nyt se ainakin oli juuri nimensä veroinen.


 Sisäaltaiden lisäksi oli tämä ulkoallas, missä oli 30 asteista vettä. Hieno kokemus lillua tuossa lämpimässä vedessä ja kuunnella taustalla soivaa rauhallista musiikkia ja katsella merelle.

lauantai 17. elokuuta 2013

Oi niitä aikoja

Rakastan vanhoja valokuva-albumeja, niiden tuoksua ja ihania kartonkilehtiä. Valokuvat, joissa on ikuistettu jo edesmenneitä sukulaisia ja jo unohtuneita tapahtumia saavat mielikuvituksen lentoon ja toivomaan, että voisi hetkeksi päästä kärpäsenä kattoon seuraamaan elämää kuvan aikaan.
Harmikseni albumeissani on paljon kuvia, joissa esiintyneistä ihmisistä ei enää ole ketään kertomassa eikä nimeämässä. Silloin kun kuvia on sivuille liimailtu on tietysti ollut aivan selvää, että henkilöt on tunnettu, mutta olisi ollut korvaamattoman tärkeää kirjoittaa sivuille kuvatekstit jälkipolvien tiedoksi.
Nykyisin digikuvien aikaan kuvia tulee räpsittyä valtavia määriä ja miten helposti ne unohtuvat kovalevyjen uumeniin ja ehkä tuhoutuvat koneen hajotessa. Liian harvoin tulee teetettyä paperikuvia ja kottua niistä albumeja. Albumeissa kuvia tulisi varmastikin useammin katseltua ja mikä tärkeintä kuviin tulisi kirjoitettua myös ajat, paikat ja henkilöt.

Tänään onkin kovasti syksyinen ilta, alkaa jo hämärtämään ja sadepisarat koputtelevat ikkunapeltejä. Taidanpa kaivaa esiin muutaman kynttilän palamaan ja jatkaa albumieni selailua.

lauantai 10. elokuuta 2013

Myrsky ja mylväys

Meillä on vuosia ollut varastossa tämä iso dramaattinen taulu myrskyisestä merestä. Taulu ei oikein ole löytänyt paikkaansa, joten se on tosiaankin ollut säilössä pitkään. Raamithan ovat komiat, mutta itse maalaus on hyvin synkkä. Nyt laitoin sen kokeeksi makkariimme siellä ennen olleen melko huomaamattoman grafiikan tilalle ja volaa, koko makkarin tunnelma muuttui ihan toiseksi.   Olkoon taulu nyt siinä ainakin talven, voi olla että keväällä taas kevyt grafiikka tuntuu sängyn päädyssä kivammalta.


lauantai 3. elokuuta 2013

Taas yhtä kokemusta rikkaampi

Tiistaina meidän mökkisaareen rantautui kuvausryhmä tekemään juttua Suomen kaunein mökki ohjelmaa varten. Tuottajan mukaan ohjelmaan haettiin hyvin erillaisia mökkejä tällaisesta meidän pienestä saaristokohteesta hienoihin vapaa-ajan asuntoihin.
Tässä ohjelmassa on tarkoitus esitellä valmiita kohteita, joista katsojat voivat löytää ideoita omaan mökkiinsä toteutettavaksi, siis mikään luksusmökki kohteen ei tarvitse olla. Ohjelma tulee ulos vasta ensi keväänä LIViltä.

Harmikseni ilma ei suosinut kuvauspäivää ollenkaan. Uskomattoman upean viikonlopun jälkeen kuvauspäiväksi saapui matalapaine sateineen, päivä oli harmaa ja kalliot märkiä. Ilmasta huolimatta oli todella hieno kokemus päästä ihan läheltä seuraamaan ohjelman tekoa ja mitä kaikkea taustatyötä kameranlinssin toisella puolen tehdään. Kuvaukset kestivät ihan koko päivän, mutta valmista materiaalia sitten joskus tulee ulos vain 9 minuuttia! Minä esittelin pieniä pätkiä mökkiä juontaja Lauran haastateltavana. Haastateltavana olo on aika kokemus, näytän varmastikin aivan vähäjärkiseltä. Paljon kivaa kerrottavaa mökistä tuli mieleen vasta seuraavana päivänä, kun homma oli jo ohi. No, vaikkei mökkimme mitään menestystä ohjelmassa saavuttaisikaan, ollaanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Voi tätäkin sitten kiikkustuolissa muistella.












lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kunnin kunniaksi

Voitaisiin sanoa, että tämä Kunniksi ristitty tasapohjainen soutuvene on täysin palvellut.
Kunni- aluksi vain nimetön ruuhi oli isosiskoni ensimmäinen vene, silloin jo käytettynä hankittu. Tällä ruuhella sisko ja sen mies kuljettivat mökkinsä tekotarpeet saareen 70-luvun lopussa. Silloin Kunni sai kantaakseen raskaita taakkoja, kasapäin tiiliä, sementtiä, kattohuopaa ja puutavaraa, mitä nyt mökin rakentamisessa tarvitaan. Taakkansa ruuhi kantoi ansiokkaasti oli sitten myrsky tai tyven.

Sitten ruuhi sai väistyä uudenpien veneiden tieltä ja lojui käyttämättömänä siskoni rannassa vuosikymmenet. Vihdoin sisko päätti, että nyt tuo ruuhi joutaa juhannuskokkoon. Tällöin mieheni (, joka yleensä motkottaa minun romunkeräyksestäni) oli saanut ajatuksen, että ruuhi siirretään meille naapurisaareen poikien leluksi. Miesvoimin, osin kantaen tuo vuotava ruuhi sitten siirrettiin meidän saareen.

Alus kastettiin juhlallisesti esikoisen keksimälle nimelle Kunni. Mies rakensi Kunnille pienen hytin ja mastonkin. Kunnilla pojat sitten reissasivat myrskyisillä merillä, milloin soutaen ja toisinaan purjeilla. Välillä oltiin merirosvoja ja välillä taas ongittiin katajien lomassa . Kaiken huvin lisäksi harmaantunut Kunni maastoutui saaren kallioihin ja oli oikeastaan kiva koriste.

No nyt pojat ovat jo murkkuja ja Kunni on ollut toimettomana vuosia. Jälleen Kunnin kohtaloa punnittiin, josko nyt se joutaisi juhannuskokkoon, mutta ei, vielä sille keksittiin tehtävä.




Kunnista tehtiin yrttimaa. Yksi penkinväli täytettiin mullalla ja siihen istutettiin monenlaisia yrttejä. Näin Kunni sai taas kunniakkaan tehtävän, jota se ilmeisesti suorittaa vielä vuosia ja saaressa kokkailuun riittää tuoreita yrttejä..

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Miniatyyripuutarha sinkkisoikossa

Keväällä tuskailin surkastuneen viherpeukaloni puolesta, mutta nyt kesän myötä tuntuu tuo surkastumatauti pikkuisen helpottaneen. Tilasin netistä Janit Calvon kirjan "Gardenin in miniatture" ja se oli menoa saman tien. Netistä löytyi lisää kuvia hienoista puutarhoista minikoossa. Mökillä sitten kokeilin pikkupuutarhan tekoa kahteen sinkkisoikkoon. Kasvivalikoima on saaren luonnosta kerätty ja rekvisiittana nukkekodin ja poikien vanhojen play-mobil hahamojen varusteita.




Vähän noihin puutarhoihin pitää vielä lisätä kasveja. Pienet kivikkokasvit ovat varmastikin sopivia. Männyn taimia pitää leikellä, jotteivat kasva liian suuriksi, kunhan ensin juurtuvat kunnolla. Ja muutama tuoli pitää löytää tuon suuremman soikon rottinkipöydän kaveriksi. Näistä saa hyvän pohjan kehitellä uusia ideoita.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Saaressa




Ahh- ilmat ovat suosineet lomailijoita. Illat ovat olleet huikaisevan kauniita ja kalliot tuntuvat lempeän lämpöisiltä paljaiden jalkapohjien alla . Saariston värit pehmenevät utuisen sini-harmaan sävyihin ja vesilintuemot saattelevat untuvikkojaan uimaretkellä.  On kesä.