sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Kesäkeittiö ja saaristokuvia



Kesäkuu alkoi nimensä mukaisesti kesäisellä helteellä. Sunnuntaiaamu oli uskomattoman upea, meri oli tyyni, aurinko lämmitti jo heti aamusta ja merilinnut kalastelivat, joillakin näkyi olevan jo poikueet uiskentelmassa.

Napsin kuvia mökkisaaremme kesäkeittiöstä, joita jo lupailin niitä kaivanneille laittaa.
Kesäkeittiö on rakennettu tukeista, jotka kaadettiin varsinaisen mökkiimme tulevan laajennusosan alta. Tukit on käsitelty seoksella, jossa on 1/3 kyllästysainetta, 1/3 tervaa ja 1/3 tärpättiä. Kun aurinko lämmittää tukkeja, niistä tulee mieto tervan tuoksu.
Kesäkeittiössä on paljon mukavampi kokkailla ja tiskata kuin sisätiloissa, eikä käryt ja keittämisestä tulevat höyryt ja lämpö kerry sisälle mökkiin.



Kesäkeittiössä on tiskipöytä, jonka alla on hyllyt tarvikkeille ja astioille. Kaasujääkaappi ja kaasuhella. Kaasuhellan ympärille piti laittaa tuulisuojus, ettei tuulenpuuskat sammuta kaasuliekkiä kesken keitosten.



Siellä on myös puuhella, mikä on osoittautunut tosi käteväksi pihaoloissa. Siinä saa paistettua ja keitettyä ruuat ja pienessä uunissa voi samalla paistaa vaikka marjahyveen jälkiruuaksi. Ruuanlaiton jälkeen hellalla saa lämmitettyä vielä tiskivedenkin jälkilämmöllä.



Avotakan halusin tunnelmanluojaksi elokuun pimeisiin iltoihin. Takka-hella systeemi on muurattu tiilistä ja sitten päällystetty rannalta valikoiduilla kivillä.







Ruokapöytä seitsemälle ja edessä pieni patio, jolle paistaa ilta-aurinko.

Pation kansituolit.


Oli pakko napsia luontokuvia tyynestä merestä.



Saariston männyt ovat kituliaita käppyröitä, jotka sitkeästi kasvavat kivienkoloissa pienssä multatilkussa.



Rantojen vitsaus kaislikko alkaa jo vihertää.



Ison meren puolen kalliot



Tässä piskuisen saunamme pukuhuone.



Piskuinen sauna. Se on alkujaan rakennettu yli 50 vuotta sitten laivan moottorin kuljetuslaatikosta, johon on myöhemmin jatkettu puolet lisää. Saaressa on sähkö, mutta saunomme vielä ikkunan ulkopuolella roikkuvan myrskylyhdyn valossa, ihan tunnelman vuoksi.



Saunarannan puolelta saari onkin vehreämpi ja ranta matalampi.



Itse mökki on aivan vaiheessa, sisätilat on revitty raakalaudoille odottelemaan laajennuksen valmistumista. Samassa laitetaan mökin sisäpinnat uusiksi.
Toivottavasti nämä lämpimät ilmat jatkuvat ja me saadaan oikein helteinen kesä pitkästä aikaa.
Hyvää lomanalkua, kelle se koittanut ja muillekin mukavaa viikkoa työssä tai kotosalla.

perjantai 29. toukokuuta 2009

Kaiken färisii kukei


Nyt on piha tulvillaan värejä. Luonto on purskahtanut kukkimaan aivan häkelyttävällä vauhdilla.
Kaikkialla vihertää, kukoistaa, linnut livertää ja iltojen valoisuus saa itselläkin vireystilan ylimmilleen. Ja tämä lämpö... auttaa laskemaan hartiat, saa pientä kepsukkaa askeliin ja nostaa suupielet hymyyn. Tekee mieli laittaa kukkamekko ylle ja tanssahdella paljasjaloin nurmikolla.



Omenankukkia ja kuunliljoja.



Arkinen roskiskatoskin on saanut syreenikukkakuorrutuksen.



Tässä pilkahdus uusimmasta kukkamaastani, jonka kehityskaaresta myöhemmin.



Syreeninkukat ovat yksiä lemppareitani. Violetit näyttävät olevan aikaisempia kukkijoita kuin valkoiset, jotka ovat vielä nupuillaan.



Violets



Norjanangervo alkaa jo varistamaan kukintojaan.



Unikot taas alkavat availemaan kukintoaan. Harmi vain, että niiden kukka kestää niin vähän aikaa.



Unikon kukka tuo mieleen jonkun retrohatun.



Mukulakivimuurista pursuaa kalliokilkkaa. (toivottavasti muistin nimen oikein, olen vähän huono muistamaan nimiä)


Akileija


Kuunliljatötteröitä.



Mehitähtiruusukkeita pöytäkoristeessa.



Alppiruusut kukassaan.



Lähikuva alppiruususta.



Lisää orvokkeja.



Petunioita


Nautitaan lämpöisestä viikonlopusta, onnea kaikille valmistuville ja ihanaa lomaa koululaisille!

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Mökkikauden avaus


Olipas kiva pitkä viikonloppu. Pidin perjantaina lomapäivän, niin sain pidennetyn viikonlopun ja ihan pieneltä lomalta se tuntuikin.

Viikonloppuna aloitettiin mökkeily.
Kauden avaus olikin hyvin värikäs. Ensiksi roudasimme mantereella auton perässä peräkärryllisen tavaraa laiturille ja kärrystä kasseja purkaessani mieheni sadattelee julkaisukelvottomin kielikuvin manalanherran lempinimiä hyvin äänekkäästi.
Moisen lorun syykin siinä selvisi, veneen käynnistämiseen tarvittava väline oli 88km:n päässä kotona. No me soittelemaan sukulaisia kyyditsemään minut ja pojat ruokakassien kanssa saareen ja mies lähti autolla ajelemaan 8 km:n päässä olevaan lähimpään kaupunkiin. Hän sai reissata tuon matkan pariin otteeseenkin ennen kuin sopiva osa löytyi. Kun isäntä vihdoin kurvasi saaren laituriin alkoi vesisade.

Illalla piti alkaa katselemaan uutisia ja säätiedoitusta, kun digipoksi sanoi pim ja tvn näkymät hävisivät.
Seuraavana aamuna (lauantai) mieheni alkoi kokoamaan uusia valkoisia puutarhatuoleja, niin eikös paketin mukana olevassa ruuvissa ollut jengat mäsät ja tuolien kokoaminen jäi siihen kun sopivaa ruuvia ei omista varastoista löytynyt. Taas soitto sukulaisille, jotka olivat onneksi juuri lähteneet lähikaupungin rautakauppaan ostoksille.

Sitten tapettiin kyy, poimin pojan housunlahkeesta puutiaisen, moottorisahasta loppui löpö kesken metsän siivouksen, mutta muutoin meillä oli oikein mukavaa mökillä.



Tässä nämä tuolit kaikkien ruuvien kanssa.



Muutama kesäkukkakin vietiin saareen.



Sadepisaroiden kostuttama pelargoni. Tänä vuonna olen ostanut vain näitä hempeän vaaleanpunaisia pelargonioita.



Tässä poikien vanha mökin pihalelu maailmanpurjehtija-alus Kunni. Tällä pojat ovat (turvallisesti pihassa) "seilanneet" huimia matkoja merirosvoja ja karikoita kuhisevilla merillä. Aikojen saatossa Kunnin purje ja monet muut varusteet ovat kadonneet maailman merille.
Alkujaan tämä Kunni pelastettiin naapurisaaren juhannuskokosta. Se oli tasapohjainen ruuhi, mikä raahattiin saarellemme ja mies sitä vähän varusteli poikien leikkeihin sopivaksi.



Kantrityylin Riitta-Maria heitti kodinhoitohaasteella.
Nimeä viisi tärkeintä omaan kodinhoitoon liittyvää asiaa.

Kaikkein tärkeimmät asiat, joita ilman huusollimme ei tulisi toimeen ovat 1. pyykinpesukone ja 2. kuivausrumpu. Pyykkikone pyörii ainakin kerran lähes jokainen päivä ja ilman kuivausrumpua kotimme olisi varmasti täynnä kuivumaan ripustettuja pyykkejä. Kuivausrummun plussaksi sanottakoon vielä, että sen jälkeen sukat, neuleet ja colleget ovat ihanan pehmeitä ja silitettävät vähenevät, kun rummussa kuivatut vaatteet eivät ole niin rypyssä kuin telineellä kuivattelun jälkeen.

3. tärkeimmälle sijalle kipuaa pölynimuri, tässä imurissa on vielä tarpeeksi imutehoa ja pitkä sähköjohto 13m. Meillä on oma imuri jokaisessa kolmessa kerroksessa, mikä mielestäni on turvallisempaa kuin raahata tätä yhtä rappusissa kerroksesta toiseen. Ja jos vaikka joku muukin haluaisi auttaa imuroinnissa (ei kovin usein tapahdu) voi tehdä sen toisella koneella.



4. sijalla on tiskikone. Viisihenkisessä perheessä tiskipöytä kyllä pursuaisi kippoa ja kuppia ilman tätä masiinaa. Kovin tekniseksi taisi tulla tämä listaukseni. Mitenkähän entisaikaan naiset oikein selvisvätkään kodinhoidosta, kun perhekootkin olivat suuremmat kuin nyt, eikä näitä koneita oltu keksittykään. Kunnioitan suuresti näitä mummojamme, jotka leipoivat leivät, kehräsivät langat, ompelivat vaatteet, kutoivat matot ja sukat. Ruuan laiton aloittivat puiden pilkkomisella, veden haulla kaivosta, lypsämisellä ja periunoiden kuokkimisella pellosta. Pyykit pestiin käsin ja huuhdeltiin avannossa. Lapsia oli liuta ja usein vanhuksetkin hoidettiin siinä samassa kotona.
Huh, ja meillä on ruuanlaitossa suurin vaikeus millä taytteillä ottaisimme pakastepizzan kaupan pakastealtaalta.

Hups, meni vähän sivuraiteille tämä listaus.
Takaisin haasteeseen.



5. sija menee yhteisesti pölyhuiskalle ja Tolulle spraypullossa. Molemmat ovat melko näppäriä.



Sain Elämän Talon Jossulta tämän kauniin tunnustuksen.
Tuhannet kiitokset Jossu.



Kiitokset myös kaikille kommentin jättäneille. On aina mukava nähdä, ketkä ovat sivulla pistäytyneet. Käyn usein kurkkimassa myös teidän sivuillanne vastavierailulla.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille.

torstai 21. toukokuuta 2009

Valkoisten kukkien aika



Ulkona alkaa valkoisten kukkien aika.
Yllä Diana, otin kokeilumielessä yhden taimen. En ole ennen tuohon kesäkukkaan tutustunut, joten katsotaan tämä kesä, kuinka prinsessa meillä viihtyy.



Norjanangervo alkaa olla parhaimmillaan. Sen puhtaan valkoisten kukintojen runsaus on hätkähdyttävä näky.



Lähikuvassa näkyy, miten tiiviisti angervon pienet kukat ovat kiinni toisissaan.



Tuomi on tulvillaan kukkia.



Lähikuvassa tuomen kukintoa.






Luumupuukin aloittelee kukintaansa.


Luumupuun kukka.



Ketomansikat ovat levittäytyneet pihalle, niitä kasvaa jo melkein riesaksi asti hiekkakäytävillä ja kukkamaissa. Kesällä on kyllä kiva napsia makeita pikkumansikoita pihalla touhutessa.
Vielä kun omenapuut, syreenit ja kameliajasmike aloittavat kukintansa, on piha tulvillaan valkoisia kukkia.
Kesäkukkina mieluisimpia kuitenkin ovat sinisen ja vaaleanpunaisen eri sävyt. Samoja värejä suosin perennoissakin.