Syysloma

 Eksyin taimikaupan aleen ja pienen citikkani takaluukku + kaadetut takapenkit täyttyivät yllättävästi. Löysin alennuksella niitä lempikasvejani, jotka jäivät myymämme omakotitalon puutarhaan: magnolia, jalohortensia Endless summer, tuoksukuusamaa ja jasmiketta. Lisäksi perennoja ja kestäviä pensashanhikkeja. Nämä kaikki matkasivat mökille, jossa vietimme pari päivää poikien syyslomasta.

 Hämärtyvien iltojen valoksi sytyttelimme paljon lyhtyjä pitkin pihaa. Nautittiin rauhallista tunnelmaa, merikin oli niin tyyni ja luonto hiljainen. Ruskan värit alkavat olla jo maahan pudonneina odottamassa haravointia.

 Rauhoittava näkymä tuvan ikkunasta.

Illan pimentyessä polteltiin kuivia kaisloja. Niistä leiskahteli näyttäviä kipinäsoihtuja.

 Aamuisin ja iltaisin taivaanranta värittyi hienoksi.

Tänään ilma onkin jo jotain ihan muuta. Hyvä päivä olla ihan kotona, kokkailla ja katsella telkusta Strömsöä.
Mukavaa alkavaa viikoa sinulle!

Kunnin kunniaksi

Voitaisiin sanoa, että tämä Kunniksi ristitty tasapohjainen soutuvene on täysin palvellut.

Kunni- aluksi vain nimetön ruuhi oli isosiskoni ensimmäinen vene, silloin jo käytettynä hankittu. Tällä ruuhella sisko ja sen mies kuljettivat mökkinsä tekotarpeet saareen 70-luvun lopussa. Silloin Kunni sai kantaakseen raskaita taakkoja, kasapäin tiiliä, sementtiä, kattohuopaa ja puutavaraa, mitä nyt mökin rakentamisessa tarvitaan. Taakkansa ruuhi kantoi ansiokkaasti oli sitten myrsky tai tyven.

Sitten ruuhi sai väistyä uudenpien veneiden tieltä ja lojui käyttämättömänä siskoni rannassa vuosikymmenet. Vihdoin sisko päätti, että nyt tuo ruuhi joutaa juhannuskokkoon. Tällöin mieheni (, joka yleensä motkottaa minun romunkeräyksestäni) oli saanut ajatuksen, että ruuhi siirretään meille naapurisaareen poikien leluksi. Miesvoimin, osin kantaen tuo vuotava ruuhi sitten siirrettiin meidän saareen.

Alus kastettiin juhlallisesti esikoisen keksimälle nimelle Kunni. Mies rakensi Kunnille pienen hytin ja mastonkin. Kunnilla pojat sitten reissasivat myrskyisillä merillä, milloin soutaen ja toisinaan purjeilla. Välillä oltiin merirosvoja ja välillä taas ongittiin katajien lomassa . Kaiken huvin lisäksi harmaantunut Kunni maastoutui saaren kallioihin ja oli oikeastaan kiva koriste.

No nyt pojat ovat jo murkkuja ja Kunni on ollut toimettomana vuosia. Jälleen Kunnin kohtaloa punnittiin, josko nyt se joutaisi juhannuskokkoon, mutta ei, vielä sille keksittiin tehtävä.

Kunnista tehtiin yrttimaa. Yksi penkinväli täytettiin mullalla ja siihen istutettiin monenlaisia yrttejä. Näin Kunni sai taas kunniakkaan tehtävän, jota se ilmeisesti suorittaa vielä vuosia ja saaressa kokkailuun riittää tuoreita yrttejä..

Miniatyyripuutarha sinkkisoikossa

Keväällä tuskailin surkastuneen viherpeukaloni puolesta, mutta nyt kesän myötä tuntuu tuo surkastumatauti pikkuisen helpottaneen. Tilasin netistä Janit Calvon kirjan "Gardenin in miniatture" ja se oli menoa saman tien. Netistä löytyi lisää kuvia hienoista puutarhoista minikoossa. Mökillä sitten kokeilin pikkupuutarhan tekoa kahteen sinkkisoikkoon. Kasvivalikoima on saaren luonnosta kerätty ja rekvisiittana nukkekodin ja poikien vanhojen play-mobil hahamojen varusteita.

Vähän noihin puutarhoihin pitää vielä lisätä kasveja. Pienet kivikkokasvit ovat varmastikin sopivia. Männyn taimia pitää leikellä, jotteivat kasva liian suuriksi, kunhan ensin juurtuvat kunnolla. Ja muutama tuoli pitää löytää tuon suuremman soikon rottinkipöydän kaveriksi. Näistä saa hyvän pohjan kehitellä uusia ideoita.

Loma on vietetty

Lomat on sitten tältä erää vietetty ja maanantaina alkaa arki ja työelämä. Onneksi olen taltioinut kesämuistoja kameralla, koska tuntuu , että taas kesä hurahti niin nopeasti. Kuvista voi palauttaa mieleen, että tulihan sitä kaikenlaista tehtyäkin kesän aikana.

Purjehdittiin ja vietettiin lämpimiä päiviä merellä.

Tehtiin remppaa mökillä. Yläkuvassa on pari kattopalkkia ehostettuna ja seuraava odottaa vuoroaan. Nyt on jo kaikki palkit valmiina.

Syötiin hyvin ja kestitettiin vähän vieraitakin. Perinteisesti painoakin on kertynyt lisää parisen kiloa, joista pitäisi päästä taas syksyn mittaan eroon.

Puutarhassa nyt on kukassa hortensia Endless summer. Se kukkii nyt ensimmäistä kertaa kunnolla. Ilmeisesti vihdoin löytyi sopiva kasvupaikka, missä se viihtyy, sillä sitä on siirretty jo pariinkin kertaan, kun aiemmissa paikoissa se ei ole kukkinut. 

Sato alkaa kypsymään

Tänään puutarhassa näytti tältä.

Kärhöt ovat upeimmillaan ja rypäleet pulskistuvat silmissä. Melko tarkkaan kuukausi sitten kuvasin niitä viimeksi ja silloin ne vasta kukkivat.

Syysleimut ovat pitkiä ja muhkeita tänä vuonna.

Karviaisia tulee paljon ja ne ovat jo kypsiä syötäväksi.

Samoin herukkasadosta tulee erinomainen. Marjat ovat suuria ja mehukkaita. Näyttää siltä, että pensaat voivat oikein hyvin, vaikka keväällä laitettiinkin niiden ympärille katetta ja leikkasin niitä rajusti. (Tai ehkä ne voivatkin hyvin juuri siksi). Mehunkeittoon ilma on kyllä liian helteinen, ei oikein innosta laittaa maijaa porisemaan liedelle tunneiksi hönkäilemään kuumaa höyryä.

Talven tuhorportti ja uutta kasvua

 Keväisen lämmin ja aurinkoinen viikonloppu sai lumikasat pienenemään ihan silmissä. Lumen sulaminen paljasti myös monta talven runtelemaa kasvia. Yläkuvassa pihatallin seinustalla kasvanut marjakuusi on lyttääntynyt saatuaan niskaansa koko katollisen lunta.

 Tämän nuoren omenapuun rusakot ovat kalunneet pilalle. Vaikka runko on suojattu sekä runkotupella, että suojaverkolla rusakot ovat silti päässeet hangen päältä herkuttelemaan sen kuorella.

 Katajat ovat ruskettuneet auringon puolelta.

 Samoin kartiokuuset.

 Lumimassat tai poikien talviset leikit on runtanneet myös alppiruusuja ja useita oksia on katkeillut.

 Katoilta pudonneet lumimassat on repineet myös vanhasta syreenipensaasta suuria oksia.

 Tuhojen vastapainoksi löysin jotain ilahduttavaakin. Kasvihuoneessa vihertää jo, ruohosipuli työntää uutta kasvustoa.

 Omenapuut on leikattu ja mielestäni nuo käppyräiset paljaat oksat ovat aika hienoja.

 Särkynyt sydän puskee punaisia lehtisilmuja.

 Unikon lehdet ovat talvehtineet vihreänä ja oikovat itseään auringon lämmössä.

 Tulppaanit ovat hyvässä alussa.

 Kävin eilen kuuntelemassa pari puutarha-aiheista esitelmää ja toinen niistä käsitteli elvyttävää puutarhaa. Huomasin yllätyksekseni, että olen tietämättäni rakentanut puutarhaani juuri kohti tuollaista elvyttävää puutarhaa. Sen tunnusmerkkejä on kivet, vesiaiheet, runsas kasvisto, harmooniset värit, polut ja oleskelutilat. Vaikka piha olisi pienikin, sinne tulisi saada luotua erillaisia tiloja kasveilla ja muilla rakenteilla. Tavoite olisi, että kaikkea ei näe kerralla, vaan puutarha houkuttelisi kiertelmään ja kurkkaamaan mitä polun mutkan takaa tai pensaiden tuolta puolen löytyy.

 Nurmikko on vielä kovin onnettoman näköinen.

Kävin vähän fiilistelemässä huvimajassakin. Siellä oli jo ihan lämmin istuskella. Siivoamista kaipaa sekin.

Ensi viikollakin luvattiin lämmintä, ehkä nyt sulaa loputkin lumet.

Nyt se kukkii!

Viime kirjoituksessa kuvaamani nuppu on nyt auennut ja tältä kukka näyttää.

Ostin tänään taas kolme uutta pensasta: loistomagnolian, kellokuusaman ja atsalean ruususen uni, kun suosikki taimistossani alkoi syysale. Kaikki taimet oli puoleen hintaan, joten nyt raaski ostaa näitä vähän kalliimpia erikoisuuksiakin. Olikin mukavan lämmin päivä touhuilla puutarhassa.

Tänään Turun messuksekuksessa oli Mega Sale-niminen tapahtuma. Siellä piti olla maahantuojien ja kauppojen jäännöseriä, mallikappaleita ja erikoiseriä hirmuisin alennuksin. Ostin tapahtumaan lipunkin ennakkoon (sinne siis maksoi sisälle) välttyäkseni jonoista, mutta silti jouduin aamulla jonottamaan ja tuota pitkää jonoa riitti vielä silloinkin kun olin lähdössä pois. Itse tapahtuma oli täydellinen floppi. Myyjiä oli vain yhdessä messuksekuksen hallissa ja nekin oli suurin osa noita messuja ja markkinoita kierteleviä vakiokauppiaita, jotka putsaavat silmälasisi ilmaiseksi, esittelevät raastimia tai ihmeitä tekeviä pesuaineita. Ymmärtääkseni esim. yhdysvalloissa näissä outlet-myynneissä tekee hyviä löytöjä, kun liikkeet myyvät varastojaan tyhjiksi. Laatu- ja merkkitavaraa alennetuin hinnoin, mutta ei näköjään täällä. Uskon, että suurin osa kävijöistä pettyivät pahasti. Parempia löytöjä tekee ihan tavallisista alennusmyynneistä ja kauppojen omista mammuttimarkkinoista, 3+1 päivistä, pimeistä hinnosita ja hulluista päivistä, eikä niihin peritä mitään sisäänpääsymaksua. Enpähän eksy enää moiseen tapahtumaan.

Mukavaa lauantaiehtoon jatkoa teille!

Syksyisiä tunnelmia

Vaikka viimeksi kirjoitinkin, että vielä on kesää jäljellä, kyllä nyt on jo syksyn tuntua ilmassassa ja luonto varustautuu talveen. Linnut kerääntyvät parviin ja harjoittelevat ryhmälentoja, ruska on värjännyt puut ja pensaat ja oravat keräilevät talvikätköjään. Tässä muutama syksyinen kuva puutarhasta.

Viinirypäleet ovat kypsyneet. Taidan mehustaa ne, kuten viime vuonnakin tein. Muutama omena täytyy laittaa mukaan antamaan vähän happoa mehuun.

Molemmat kompostit ovat jo tupaten täynnä ja saavat alkaa mullantuotannon.

Tämän nupun aukeamista odotan jännittyneenä. Ostin keväällä Lidlistä tämän taimen ja koko kesän se eleli lähes muuttumattomana, mutta nyt siinä on hirmuisesti nuppuja, toivottavasti ehtivät avautua ennen pakkasia.
Hauska olisi nähdä millaiset kukat kasvissa on. Kasvin nimenkin olen autuaasti unohtanut.

Kurittomat kakarat

Haluaisin niin mielelläni pitää sorakäytävät sorakäytävinä ilman mitään kasvillisuutta, mutta kaikki nämä kurittomat kakarat röyhkeästi pukkaavat lehtiään pitkin sorakäytäviä. Olen sitä ihmetellyt miksi ne innostuvat kasvuun juuri soralla, jossa on kuivaa ja paahteista eikä multaakaan, koska soran alla on kangasta. Mutta ihmeen hyvinvoivia taimia tuossa paljaalla soralla vain kasvaa. Hellämielisenä olen kunnioittanut niiden kavuintoa ja olen monen niistä antanut kasvaa tai siirtänyt sopivammalle kasvupaikalle. Yläkuvan raparberivauvakin on aika suloinen.

Esittelen osan muista karkulaisista:

Karviainen

Mustaherukka

Toinen herukka, en ole varma onko musta vai punainen kasvaa pienessä kolossa kiven ja reunakivetyksen välissä. Juurella ahomansikkaa, mikä myöskin on riiviö leviämään pitkin käytäviä.

Sitten nämä orvokit. Niin kauniita kuin ne ovatkin kasvaessaan useina värivariaatioina, mutta pitääkö niidenkin vallata koko käytävä.

Tämän pensashanhikin siemen on kulkeutunut ihan toiselta puolen taloa. Muutamassa vuodessa se kasvoi pienestä taimesta näin isoksi. Tänä vuonna se kukkii ensimmäistä kertaa.

Näitä keijuangervon taimia myöskin putkahtelee runsaasti pitkin käytäviä.. Tässä yksi on jo päässyt kukintakokoon kasvihuoneen nurkalla. Sen juurella monta pikkusiskoa.

Karpaattienkello on myöskin yksi ahkerimmista levittäytyjistä, melkein samaa tasoa kuin orvokit.

Poikien trampoliinin alla kasvaakin jo vaikka mitä, sora-alustalla nämäkin. Rikkaruohokokoelman joukossa jostain kylväytynyt punainen petunia ja leijonankitaa. Jännä tuo punainen petunia- sen siemen on täytynyt kulkeutua jostakin naapuristosta, sillä minulla ei ole tuollaisia punaisia petunioita ollut. Leijonankitaa soralta löytyykin useaa eri väriä.

Näiden jalostettujen kasvien lisäksi löytyy männyn, koivun, tuomen, vaahteran, luumupuun ym:n pikkutaimia, jotka kylmästi nyppään pois. Jos kaikkien antaisi kasvaa pihasta tulisi aika viidakko.