sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Jo kaksi vuotta


Meidän perhe on nyt ollut jo kaksi vuotta kerrostaloasukkeja ja täytyy todeta, ettei yhtään ole ollut ikävä omakotitaloa. Vaikka innokkaana remontoimme rintamamiestalomme ja rakensimme puutarhaa, ei siltikään tunnu mitään suurta luopumisen tuskaa. Meidän kohdalla omakotiasumisesta luopumisella oli kylläkin tärkeimpänä syynä se, että nyt on niin helppo lähteä mökille ja ollakin sielä ilman huolta puutarhasta ja talosta.
Mökillä voi aina halutessaamme puuhastella ja kohennella nurkkia, mutta vain jos siltä tuntuu.
Tässä nykyisessä asunnossamme tehtiin täydellinen remontti muuton yhteydessä, joten nyt voi keskittyä vain asumiseen. Omakotitalossa oli aina jokin remppa meneillään, oli sotkua, rahan menoa ja siinä rempan keskellä asumista. Nuorempana se oli vielä mukavaa, mutta nyt alkaa arvostamaan sitä, ettei kokoajan tarvitse siivoilla remppapölyjä. Useinhan noiden vanhojen talojen kanssa käy niin, että kun remppa on lopulta valmis, lapset on jo muuttaneet pois kotoa. Yht äkkiä tilaa on liikaa kahdelle ja asuminen voi olla muutoinkin hankalaa vanhuuden kynnyksellä, varsinkin jos talossa on monta kerrosta ja palvelut kaukana.

Aikani juoksin kolmea kerrosta. Nyt arvostan kovasti sitä, että kaikki tilat on samassa tasossa. Myös se, että tässä asunnossa on kolme vessaa, on aamujen pelastus viisihenkisessä perheessä.

Ulkona melloo melkoinen myräkkä, toivottavasti se saa aikaan mitään suuria tuhoja.


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vuotien lumossa

 Ikeassa oli viikonlopputarjouksessa vuodat. Innostuttiin niistä miehen kanssa molemmat. Ongelmaksi tuli vain valinnan vaikeus, jokainen vuota oli yksilö ja värivaihtoehtoja oli hirmuisesti. Vaikean valinnan kautta päädyttiin kolmeen täysin erillaiseen vuotaan. Olkkarin sohvalle levitettiin ihanan pehmeä ja pitkäkarvainen talja, josta Aino-koirakin tykästyi heti. Lattialle valittiin ruskean kirjava aivan lyhytkarvainen. Mökkisohvalle ostettiin ruskea, vähän kiharakarvainen talja. Näitä mainostettiin kestäviksi ja helppohoitoisiksi, katsotaan nyt ovatko ne kehutun veroisia.
 Nyt olen aivan haltioissani kuunnellut uudestaan ja uudestaan Rod Stewartin ihanaa albumia The great American songbook. Niin pehmeää ja melodista tunnelmamusaa.