lauantai 26. maaliskuuta 2011

Kesäaika

Vaikka ulkona onkin vielä kovin talvista, kellot pitää muistaa illalla rukata kesäaikaan.
Se tietää, että ensi viikolla on hankala taas saada poikia aamulla hereille ja illalla ajoissa nukkumaan.

Kevät etenee ja on mukava bongata aina uusia keväisiä tapahtumia Aino-koiran pissatuslenkkien varrelta.
Pajunkissat ovat jo auenneet, muuttolintuja näkyy yhä enemmän ja sen myötä lintujen viserrys tulee päivä päivältä äänekkäämmäksi. Lumien sulaminen paljastaa myös tien varsille talven aikana pakastuneet koirankakkaläjät ja se taas kirvoittaa joka keväisen yleisönosastokirjoittelun asiasta. Ja onhan se aika inhottavan näköistä ja saa olla tarkkana, ettei sotke kenkiään.

Tänään pistäydyin Turun messukeskuksessa järjestetyssä Kädentaito-, antiikki-, taide- ja keräilymessuilla.
Tilaisuus taisikin olla oikein yleisömenestys, sillä aamulla sai jonotella lippuluukulla pitkän tovin.
Messukeskuksen jonotussysteemistä annoin kehittämisehdoituksen vahtimestareille. Siellä ei ole mitään jonotusjärjestystä, vaan vellova ihmismassa tungeksii kohti lippuluukkuja. Tässä systeemissä kiltit eivät etene ja röyhkeät rynnistäjät ujuttautuvat massan läpi. Pitäisi olla selkeästi erotellut jonotusväylät kohti jokaista lippuluukkua, niin sisäänpääsy helpottuisi. Nih

Messuilla oli paljon kivaa katseltavaa, mutta ainoa ostokseni oli tämä strutsinkasvattajien myymä pölyhuiska aidoista strutsinsulista. Tuosta tulee mieleen vanhojen elokuvien sisäköt pikku essuissaan tupsuttelemassa pölyjä samanlasella huiskalla. Hauska kapistus.

Lisäksi ostin nahanhoitoainetta. Esittelijä sai tällä aineella vanhoista kuluneista nahkatuotteista niin hyvän näköisiä, että sai minutkin vakuuttuneeksi aineen tehosta. Tuolla voi kuulemma hoitaa sohvat, kengät, laukut ja muut nahkatuotteet, joten käyttökohteita löytyy.


maanantai 14. maaliskuuta 2011

Hidastellen kevääseen

Tässä Aino vielä talvitamineissaan odottaa ensi viikon trimmausta, on aika vaihtaa kevyempään turkkimalliin.

Aloitin lukemaan tätä hidastamisen ylistystä. Se sisältää paljon ajattelemisen arvoista asiaa. Elämässä on paljon turhaa touhotusta, josta voisi ihan hyvin luopua, elää vähän yksinkertaisemmin ja hidastaa vauhtia. Turhan krääsän ostamisesta olen jo melko hyvin päässyt irti. Nyt kun olen raahannut roinaa kirpparille, olen kulkenut hyllyjen välit kädet selän takana ja katse lattiassa, etten tekisi mitään löytöjä. :)

Lisääntyvän valon ansiosta valokuvaaminenkin alkaa onnistua ilman salamaa. Aurinko paljastaa armotta myös likaiset ikkunat  ja pölyiset pinnat. Viikonloput harmittavaisesti kuluvatkin siivouksen merkeissä.

Tässä vielä olohuoneen torahampaat- miehen haluamat kotiteatterikaiuttimet. Inhoan niitä, mutta joskus pitää vaan tehdä kompromisseja perhesovun säilyttämisen puolesta. No onhan elokuvia mukavampi katsoa kunnon volyymillä- pitää myöntää, mutta saisipa nuo jotenkin kätkettyä.