Syysretki kemiöön osa 1, Söderlångvikin kartano

Tänään olin antoisalla bussimatkalla Kemiöön ja sen ympäristöön.
Ensimmäinen kohteemme oli Söderlångvikin kartano, mikä oli Amos Anderssonin kesänviettopaikka. Hulppea "kesämökki" oli kauniilla paikalla merenrannalla hienosti hoidetun puiston ympäröimänä.



Kartanon huoneissa oli jäljellä Anderssonin aikaiset kalusteet ja taideaarteet.
Ihmeellistä, miten rauhallinen ja henkevä ilmapiiri tuollaisissa asuntona toimineissa vanhoissa taloissa on. Jonkinlainen seesteisyys tunkeutuu omaankin mieleen kauniissa saleissa kulkiessa.



Yläkerran terasseilta avautuu näkymä puistoon ja merenrantaan.




Tirehtöörin työhuone.

Ja työpöytä lähempää.

Saleissa loistivat hienot kristallikruunut.

Eikö totta, että huoneet näyttävät niin rauhaa huokuvilta?

Oli kartanon kunnostuksessa harrastettu kierrätystäkin. Nämä viehkot neidot, jotka koristavat autotallin seinustaa oli Andersson pelastanut purettavasta talosta.

Kartanon pihapiirin vanhaan tiilinavettaan oli kunnostettu kahvila ja myymälä paikallisten käsityöläisten tuotannolle.

Tuotteita oli monenlaisia, eikä hintatasokaan ollut mikään päätähuimaava.

Itselleni ostin lokkitaulun ja puusta tehdyn veneenmuotoisen mausteikon.

Kahvila ulkoapäin.

Hauskalla oppaallamme oli Kemiön kansallispuku.

Jos jotakuta kiinnostaa paikan sijainti lisätietoa löytyy: http://www.soderlangvik.fi/

Jottei kukaan kyllästy matkakertomuksen pituuteen, tämä jatkuu huomenna.