Oi niitä aikoja

Rakastan vanhoja valokuva-albumeja, niiden tuoksua ja ihania kartonkilehtiä. Valokuvat, joissa on ikuistettu jo edesmenneitä sukulaisia ja jo unohtuneita tapahtumia saavat mielikuvituksen lentoon ja toivomaan, että voisi hetkeksi päästä kärpäsenä kattoon seuraamaan elämää kuvan aikaan.
Harmikseni albumeissani on paljon kuvia, joissa esiintyneistä ihmisistä ei enää ole ketään kertomassa eikä nimeämässä. Silloin kun kuvia on sivuille liimailtu on tietysti ollut aivan selvää, että henkilöt on tunnettu, mutta olisi ollut korvaamattoman tärkeää kirjoittaa sivuille kuvatekstit jälkipolvien tiedoksi.
Nykyisin digikuvien aikaan kuvia tulee räpsittyä valtavia määriä ja miten helposti ne unohtuvat kovalevyjen uumeniin ja ehkä tuhoutuvat koneen hajotessa. Liian harvoin tulee teetettyä paperikuvia ja kottua niistä albumeja. Albumeissa kuvia tulisi varmastikin useammin katseltua ja mikä tärkeintä kuviin tulisi kirjoitettua myös ajat, paikat ja henkilöt.

Tänään onkin kovasti syksyinen ilta, alkaa jo hämärtämään ja sadepisarat koputtelevat ikkunapeltejä. Taidanpa kaivaa esiin muutaman kynttilän palamaan ja jatkaa albumieni selailua.