Mies ja pojat olivat viikonlopun Joensuussa ja minä pidin lauantaina illanvieton entisille kurssikavereilleni. Me olemme valmistuneet 22 vuotta sitten, mutta näemme yhä joka vuosi. Kokoonnumme aina jonkun kotona ja illan lopuksi päätämme kuka kutsuu seuraavana porukan koolle. Nämä ovat aina riemukkaita illanviettoja, herkuttelua, pientä viininmaistelua, naurua ja puhetta piisaa yömyöhään asti.
Joskus on ihanaa olla yksin kotona. Yleensä ensimmäiseksi siivoan kodin puhtaaksi ja sitten nautiskelen hiljaisuudesta ja siisteydestä. Mutta kun yö saapuu alkaa mielikuvitus laukata. Tällainen vanha talohan aina napsuu ja narisee eikä näihin ääniin päivisin kiinnitä mitään huomiota, mutta kun yksin pimeässä niitä natinoita kuulostelee, on mielikuvitus jo heti luomassa äänien aiheuttajaksi joukon murtovarkaita vääntämässä sorkkaraudalla ovia ja ikkunoita. Nukun todella huonosti yksinäisinä öinä. Aamulla koko yöllinen panikointi tuntuu täysin naurettavalta. Mutta samat mielikuvitusrosvot hiippailevat taas seuraavana yksinäisenä yönä. Onneksi näitä on aika harvoin.
Vähän kynttiläfiilistelyä
Mukavaa alkavaa viikkoa ja syyskuun alkua!