Kevätaurinko

Kääks, kevätaurinko paistoi aamulla suoraan ikkunasta sisään ja paljasti karmean totuuden. Sen, mikä on piileskellyt kynttilän hämyssä ja tummien verhojen varjossa. Ai siis mikä...?
Pölyt, tomut, tahmeat sormenjäljet, harmaat ikkunat, kaikki se mitä joulusiivouksen jälkeen pinnolle on kertynyt. Esikoinen lähti aamulla partion päiväretkelle ja mieskin keräsi kaksoset autoon geokätköreissulle, kun aloin kaivelemaan kaapeista moppeja, pölyhuiskuja ja imuria.
No hyvä niin, sain rauhassa hinkata ja hangata, tomuttaa ja imuroida. Ikkunoita en sentään voinut alkaa pesemään, koska pakkasta oli kymmenkunta astetta. Urakan lopussa innostuin ottamaan taas uusia kuvia keskikerroksesta.

Keskikerroksen vessa. Sopivia ruostuneen rautaisia pyyheliinakoukkuja ja paperitelinettä hain kauan. Viimein löysin Stokkan yläkerrasta sopivat pyyhekoukut ja siitä vuoden päästä paperitelineen Loviisan aitasta. Kannattaa kytätä, kyllä se oikea joskus kohdalle sattuu.

Olohuone auringonpaisteessa.

Ruokahuoneen porraskaide. Portaat johtavat entiseen autotalliin, josta tehtiin ensin takkahuone ja nyt kun pojat tarvitsevat enemmän tilaa yläkerrassa, takkahuoneesta tulikin meidän makuuhuone. Portaista pyrittiin tekemään mahdollisimman kapeat, jottei ne veisi liikaa huonetilaa.

Ruokahuone keittiöstä katsottuna.

Sama vähän toisesta reunasta.

Remontin helmiä

Keittiöremonttia suunnitellessa kävimme läpi monia vaihtoehtoja ja päädyimme viimein täystammiseen keittiöön. Onhan se vähän tumma, mutta kestää aikaa. Mitoitusongelmien takia kaapistot piti teettää. Tästä leipäkaapista olen erityisen tyytyväinen, samanlaista ei varmastikaan ole kenelläkään, kun olen sen itse suunnitellut. Kaapin takana oleva tiiliseinä kaivettiin esille rappausten alta, se on savupiippua. Pöly oli aivan hirvittävä, kun rappausta piikattiin auki, saumoja piti myös hioa ja päälle levitettiin vesiliukoinen lakka helpottamaan seinän puhtaanapitoa. Kuvassa ei näy, mutta katossa on vielä spotit, joiden avulla seinän rosot tulevat paremmin esille.
Keittiötä laajennettiin seiniä kaatamalla ja suurentamalla oviaukkoja poistamalla ovet, karmit ja kynnykset. Näin kaappitila ja työtasot tuplaantui.


Yläkerran rappuset päällystettiin korkilla ja seiniin laitettiin puolipanelit, jotka käsiteltiin puuvahalla. Köysikaiteet ja messinkilenkit tuovat vähän merellistä tunnelmaa. Tämä väritys onnistui mielestäni myös melko mukavasti. Ostaessamme talon rappukäytävä oli oranssi ja raput tumman siniset.

Se on hienoa näissä vanhoissa "rintsuissa", että niitä voi muokata mieleisekseen ottamalla vinttitiloja ja kellaria käyttöön, näin asuinpinta-alaa saa lisättyä mukavasti.
Meilläkin oli alakerrassa suuri, kuorma-autolle tarkoitettu autotalli, jonka otimme asuinkäyttöön. Puhkaisimme keskikerroksen lattiasta aukon ja siihen raput kulun helpottamiseksi. Siitä laitan kuvia myöhemmin.

Valon pilkahduksia

Olohuoneen joulunajan punainen sisustus on saanut väistyä valon ja vaaleuden tieltä. On se jännä, miten pienillä muutoksilla: tyynyillä, verhoilla ja matolla saa koko tunnelman muuttumaan.



Ruokapöydän pikkulamppuun löysin Pentikin alennusmyynnistä uuden varjostimen. Kesällä otan projektiksi maalata ruokapöydän ja -tuolien jalat valkoisiksi. Tuo vihreä alkaa jo olla aikansa elänyt. Tosin jouluna se sopi hyvin kaiken punaisen joukkoon.

Ihailen kovasti kauniita valkoisia koteja, joita on kuvattu seuraamissani blogeisa. Itse olen mieltynyt myös tummaan puuhun ja valurautaan. Vähän rosoa ja rämää pitää olla himpun verran mukana.

Kevään ensimmäinen tulppanikimppu.

Kutomisvimma

Pitkästä aikaa iski pitelemätön halu heilutella puikkoja. Menneinä vuosina työnalla olikin aina jokin kudin, mutta kun kaapit alkoivat täyttyä villapaidoista ja kolme poikaa syntyi kahden vuoden ja kahden kuukauden sisällä. (jälkimmäiset olivat kaksoset), laitoin puikot naftaliiniin.

Mutta nyt, se kutomisen halu iski jälleen. Villasukat on nopeat ja helpot kudottavat, ovat lisäksi aina tarpeellisia. Niitä kutomalla olen nyt saanut tyydytettyä tätä virinnyttä käsityömaniaa.

(Ostin kirja-alesta ensimmäisen Tilda kirjankin. Tiedä vaikka alkaisin Tildailemaan, hmm.)

Kirppislöytöjä

Peltinen myrskylyhtymainos löysi paikkansa saunakäytävältä.


Puinen reseptiteline. (Kala ei kuulu telineeseen, vaan on taustalla.)

Ihana vanha lasten hattu. Tehty taidolla nahasta ja turkiksesta.

Palikoissa on numeroita, kirjaimia ja kuvia.


Tässä kirppislöytöjäni

Siniseksi maalattu puuato ja palikat olivat myös niin hienoja, etten voinut jättää ostamatta.

Kaikki olivat lisäksi edullisia löytöjä.

Tässä lähistöllä on kävelymatkan päässä kolmekin suurta kirppishallia, jotka ovat todellisia aarrearkkuja. Lähes joka viikonloppu teen niihin kierroksen.

Snowmens life

Tässä pieni kuvakollaasi lumiukkojen elämänkaaresta.

On se vaan niin surullista katseltavaa.

Harmi, kun kuvat asettuivat väärään järjestykseen.

En sitten millään saanut niitä asettumaan oikeaan järjestykseen.

Toteutunut unelma

Mieheni syntymäpäivälahja minulle, sisustustakka löysi paikkansa. Ihastuin moiseen syksyllä Osaava nainen -messuilla Loviisan Aitan standilla ja olen siitä asti halunnut omaa. Takan ulkonäköön olen tosi tyytyväinen, mutta yllätyksekseni siinä on jokin flekti, mikä pitää pientä hurinaa. No, pienet hurinat kestetään.

Laitan mukaan vielä jouluisia kuvia.
Miten hauskaa koristeiden asettelu onkaan ennen joulua, mutta niiden poiskeräys tuntuu aina jotenkin haikealta, miten nopeasti se joulu taas hurahtikin ohi. Jouluksi haluan laittaa kodin punaisiin pukimiin. Vaihdan matot, verhot, pöytäliinat, sohvatyynyt, vessan matot ja pyyheliinat punaisiin. Mutta kyllä se punaisuus alkaakin sitten pyhien jälkeen ahistaa. Värit muuttuu kyllä vaaleampiin, vaikkei meillä valkoista kotia olekkaan.

Puutarha huurteisena

Nyt tuli talvi tänne Lounaiseenkin kolkkaan maatamme. Olisipa nämä lumet tulleet jo jouluksi. Puutarha sai upean kuurapeitteen ja alkoi näyttää satumetsältä. Lapsillakin on taas jotain tekemistä ulkona, syksy olikin pelkkää vesisadetta ja kurakelejä, joten ulkoleikit jäivät vähiin.

Tätä puutarhaa olemme muokanneet mieluiseksi enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo viitisentoista vuotta. Kun muutimme tähän

rintamamiestaloon, tontilla (880 neliötä!) kasvoi 15 omenapuuta, päärynäpuu, kirsikkapuu, luumupuita, marjapensaita, syreenimaja ja perennoita.Nyt omenapuita on jäljellä 3, marjapensaita 5, luumupuut versovat itsekseen kaadettujen tilalle, syreenimaja on ennallaan, upeat vanhat pionit ja päivänliljat kukkivat runsaina joka alkukesä. Mutta paljon uutta on istutettu poistettujen tilalle. Varsinkin havukasvit on olleet hyvä valinta, ne ovat kasvaneet hyvin ja näin puutarha ei näytä aivan paljaalta talvellekaan.

Vuosien saatossa pihalle on rakennettu pieni kasvihuone ja huvimaja. Pojille on hankittu joka- pihan- "koriste" trampoliini, mitä pitää nyt sietää pakosta jokunen vuosi, vaikkei niin kaunis olekkaan. Onneksi se on kovassa käytössä, ettei aivan turhaan ole pihaa rumentamassa.