Pieni idea keittiöön

 Sain kerran työtoveriltani anopinkielen taimen, se oli silloin pieni, vain kaksi lehteä. En heti keksinyt sille ruukkuakaan, mihin sen olisin istuttanut ja se odotteli aikansa muovipussissa kostea paperi juurien suojana. Lopulta päätin laittaa sen kasvamaan käyttämättä olleeseen kynttilähurrikaaniin ja sen asetin keittiön ikkunalle. Tässä tämä kasvi on nyt. Se kasvaa, tekee uusia lehtiä ja voi melkoisen hyvin, vaikka kastelu on ollut hyvin epäsäännöllistä, eikä ravinteitakaan ole kovin usein sen juurelle lisätty.  Helppo ja kiva kasvi.

 Tässä on tämä pieni idea. Minulla ei ole kotona pyykkipoikia, koska kuivatan kaikki pyykit rummussa. Nurkkia siivotessa vastaan tuli näitä puhviverhojen nipsuja. Muistanette, kun joskus 90-luvulla oli muotia nuo puhviverhot ja niitä sitten rypyteltiin tällaisilla nipistimillä. Olin jo heittämässä nämä nipsut metallinkeräykseen, kun keittiössä sattui vahinko. Kippasin kumoon tämän riisipussin ja sotkuja siivotessani muistin nuo nipsut ja volaa, ne saivat uuden tehtävän. Nämähän sopisivat oikein hyvin maalaisromanttiseen keittiöön, kun ovat valkoisia ja sopivasti kuluneitakin. :-)

Laivalla

    Käväisin viikonloppuna Tallinnassa. Tällä kertaa reissun ainoat kuvat tuli otettua laivamatkan aikana ja           mitäs muuta kuvasin kuin merta. Oli taas niin huikea auringonlasku ja hienoja maisemia Helsingin edustalla.

     Tuossa mökissä ei pihatyöt haittaa lomailua :-)
     Tänään on vuorotteluvapaani ensimmäinen päivä. Aamulla kävin jo 55min Love2dancessa ja siihen 55min      joogaa päälle. Aino-koiran kanssa käytiin vielä lenkillä nauttimassa aurinkoisesta ja lämpöisestä päivästä.      Kelpaa.

Kymmenen

Vielä kymmenen työpäivää ja sitten aloitan vuorotteluvapaan ensimmäisen jakson. Tämä jakso loppuu joulun jälkeen ja keväällä aloitan toisen jakson. Kolmannen ja viimeisen jakson pidänkin sitten 2016 kesällä.  

Tulevan vapaan aikana aion pitkästä aikaa paneutua käden taitoihin kuntoilun lisäksi. 

Koko kesän olen ahkerasti kerännyt tölkkinipsuja, joiden haalimiseen innosti keväällä hankkimani kivan kirja. Onneksi pitkän hellejakson ansiosta noita nipsuja kertyikin mukavasti ;-)

 Lisäksi selailin työväenopiston ja Auralan kansanopiston tulevia kursseja ja niistä esiin ponnahti Auralan kalan nahan parkitsemiskurssi. Tuo kuulosti niin huisalta, joten ilmoittauduin oitis ja viikonlopun kestävä kurssi onkin jo heti syyskuun alkupuolella. Oikein innoissani odotan tuota uutta taitoa. Nythän lohikin on kovasti edullista, joten meillä varmasti syödään syksyllä paljon kalaa ;-)

Lopuksi on ihan pakko kehua tätä uutta tuttavuuttani. Aamulla kauppareissulla ostin minulle entuudestaan tuntematonta suklaata. Pahvikuoren alta tuli kaunis ruusukuvioinen kääre ja suklaakin oli taivaallisen hyvää.
Tästä tuli uusi ihastukseni. Nam.

Naantalin aurinko

 Vietin viikon Naantalin kylpylässä ja ilma oli aivan kuin jossain hyvin kaukana etelässä. Auringonlaskut olivat huikeita, eikä lämpötila laskenut illallakaan. Aivan ihana viikko mukavassa naisporukassa. Näillä eväillä jaksaa taas syksyn synkkyydet.

Ei oo reiluu, ei

Kesäloma on vietetty ja tämä helteinen viikko on jo aherrettu työssä. Kyllä hiukkasen tympii aamulla raahautua työpaikalle, kun muu perhe vielä viettää lomaa ja sääkartoilla on ollut pelkkiä auringon kuvia.

No työpäivän jälkeen olen hieman kierrellyt alennusmyyntien loppurysäyksissä ja tehnyt muutaman hyvän vaatelöydön. Siitä hieman lohtua hapatukseen.

Mukavaa viikonloppua!

Pupu parka

Meillä saaressa on pomppinut alkukesän pari rusakonpoikaa. Ne piileskelevät kukkapuskissa ja talon alla, eikä niitä yleensä näe liikkeellä kuin iltahämärässä. Kovasti söpöjä ja kivoja seurattavia ne ovat olleet. Pupun poikia on ollut aikaisemminkin ja silloin mietittiin, missä niiden emo on. Saari kun ei ole suuri, joten emo olisi pakostakin tullut nähdyksi, mutta ei koskaan siihen törmätty. Kerran myöhään illalla polttelimme rannalla nuotiota ja havahduimme outoon uimariin. Sieltä se rusakkoemo ui naapurisaaresta ruokkimaan poikansa. Enpä ole aikaisemmin tiennyt, että rusakotkin uivat.

No tänä kesänä saaressa on vilistellyt myös lumikko. Se on hypellyt myyrä suussa pitkin kallioita ja sitäkin olen pitänyt söpönä ja hyödyllisenä otuksena, kun karsii jyrsijäkantaa.

Eräänä aamuna mies kuuli rannalta surkeaa parkunaa ja siellä oli lumikko toisen pupupojan kuonossa kiinni. Mies meni pyyhkeellä huiskien väliin, lumikko irroitti otteensa ja pupu vilisti pakoon. Hetken päästä pupu ilmestyi pihapiiriin ihmisten tykö, kuin apua hakemaan.

Toiselta puolen se näytti olevan ihan kunnossa, mutta toiselta puolen sen kuono oli aivan raadeltu. Pupu raukka kyhjötteli pihapiirissä koko päivän välillä paikkaa vaihtaen, mutta iltapäivällä sen voimat loppuivat. Sitä sitten surtiin koko porukalla. Onneksi toinen pupupoika on vielä nähty ja näyttää olevan ihan voimissaan.

Lomakuvia saaresta

 Vihdoinkin lomasäät ovat olleet niinkuin pitääkin. Aurinko on hellinyt ja saaressa aina löytyy varjoisia kolkkia, jossa voi jäähdytellä  tuulenvireessä jos tuntuu liian kuumalta. Nyt valo on niin hyvä, että valokuvaaminenkin taas innostaa. Meri on niin monikasvoinen ilmasta ja vuorokaudenajasta riippuen, etten väsy kuvaamaan sitä tai karujen kallioiden selviytyjiä, kukkia mitättömässä multamäärässä.

 Välillä pitää käydä täydentämässä ruokavarantoja kaupungissa. Uusikaupunki on kaunis kesäkaupunki, veneellä pääsee ihan keskustaan ja kanaalin reunoilla on kivoja ruoka- ja juomapaikkoja.

 Joka kesä pitää tehdä tämä kesäherkku ainakin kerran.  Kuuluisaa Uudenkaupungin marenkia, kerrosten väliin vispattavaa vanilakastiketta ja paljon tuoreita mansikoita. Sitruunamelissan lehtiä koristeeksi ja suussasulava jälkkäri on valmis. ISO NAM!

Vielä on lomaa jäljellä ja toivottavasti lämmin jatkuu.

Ensimmäinen joululahja hankittu.

Nyt, kun ilmatkin ovat niin talviset olen hankkinut ensimmäisen joululahjan :-). Tilasin itselleni ja miehelle marraskuuhun hotellimatkan Tallinnaan katsomaan Oopperan kummitusta. Ollaan vuosia sitten nähty kyseinen musikaali Tukholmassa ja teos teki silloin lähtemättömän vaikutuksen meihin molempiin. Nyt, kun musikaali tulee noinkin lähelle, pitää ehdottomasti päästä taas katsomaan se. Kivaa, kun on tiedossa jotain mukavaa synkän syksyn keskelle. (Täällä kyllä parhaillaankin on kovin harmaata tihkuista ja tuulista )

"Kesäloma"

 Tämä kesä on ollut kyllä  säiden puolesta surkein, mitä muistan- harmaata, kylmää ja tihkuista. En tykkää olleskaan. Saareen vein muutaman kesäkukan vasta nyt juhannuksen jälkeen ja toivoa sopii, etteivät enää heinäkuun alussa paleltuisi. Runsaat pari viikkoa vielä "kesälomaa" jäljellä ja toivon, ettei koko loma menisi värjötellessä.

Aamun koiralenkki

  Aamulla Ainon kanssa lenkillä. Asuinalueemme on kiven heiton päässä keskustasta, mutta talojen ympärille on kivasti jätetty maastoa aivan luonnontilaan. Maasto on hyvin vaihtelevaa. On kallioita, suota ja kangasmetsää, jossa risteilee luonnonpolkuja. On tosi rauhoittavaa käyskennellä noita polkuja ja nauttia lintujen aamukonsertista,

 Suolla kukkii tällä hetkellä kauniita valkoisia kukkia. Nimeä en kylläkään tiedä.

 Suopursun kukasta lähikuva, siinä on niin ihana tuoksu.

Projektia pukkaa

 Puna-ailakit ovat nyt kauneimmillaan, niitä kasvaa runsaasti toisella mökillämme. Siellä maasto on rehevää lehtoa, jossa kasvaa tammea, saarnia ja sankka koivikko, mutta myös paljon kauniita kukkivia kasveja.

Tällä(kin) mökillä on vanha saunarakennus, joka nyt pitää peruskorjata täydellisesti. Ulkoverhous uusitaan, jotta se sopisi paremmin varsinaisen mökin ja muiden rakennusten kanssa pihapiiriin. Myöskin sisäpuolelta rakennus pitää rempata aivan täysin. Nyt siellä on ummehtunut tuoksu ja muutoinkin hyvin kulahtaneet pinnat.
Pojat "pääsivät" huippuhommaan, tyhjentämään vintiltä purut, jotta välikatto saadaan avattua.

Homma hoidettu ja aika huilia.