Taas yhtä kokemusta rikkaampi

Tiistaina meidän mökkisaareen rantautui kuvausryhmä tekemään juttua Suomen kaunein mökki ohjelmaa varten. Tuottajan mukaan ohjelmaan haettiin hyvin erillaisia mökkejä tällaisesta meidän pienestä saaristokohteesta hienoihin vapaa-ajan asuntoihin.

Tässä ohjelmassa on tarkoitus esitellä valmiita kohteita, joista katsojat voivat löytää ideoita omaan mökkiinsä toteutettavaksi, siis mikään luksusmökki kohteen ei tarvitse olla. Ohjelma tulee ulos vasta ensi keväänä LIViltä.

Harmikseni ilma ei suosinut kuvauspäivää ollenkaan. Uskomattoman upean viikonlopun jälkeen kuvauspäiväksi saapui matalapaine sateineen, päivä oli harmaa ja kalliot märkiä. Ilmasta huolimatta oli todella hieno kokemus päästä ihan läheltä seuraamaan ohjelman tekoa ja mitä kaikkea taustatyötä kameranlinssin toisella puolen tehdään. Kuvaukset kestivät ihan koko päivän, mutta valmista materiaalia sitten joskus tulee ulos vain 9 minuuttia! Minä esittelin pieniä pätkiä mökkiä juontaja Lauran haastateltavana. Haastateltavana olo on aika kokemus, näytän varmastikin aivan vähäjärkiseltä. Paljon kivaa kerrottavaa mökistä tuli mieleen vasta seuraavana päivänä, kun homma oli jo ohi. No, vaikkei mökkimme mitään menestystä ohjelmassa saavuttaisikaan, ollaanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Voi tätäkin sitten kiikkustuolissa muistella.

Kunnin kunniaksi

Voitaisiin sanoa, että tämä Kunniksi ristitty tasapohjainen soutuvene on täysin palvellut.

Kunni- aluksi vain nimetön ruuhi oli isosiskoni ensimmäinen vene, silloin jo käytettynä hankittu. Tällä ruuhella sisko ja sen mies kuljettivat mökkinsä tekotarpeet saareen 70-luvun lopussa. Silloin Kunni sai kantaakseen raskaita taakkoja, kasapäin tiiliä, sementtiä, kattohuopaa ja puutavaraa, mitä nyt mökin rakentamisessa tarvitaan. Taakkansa ruuhi kantoi ansiokkaasti oli sitten myrsky tai tyven.

Sitten ruuhi sai väistyä uudenpien veneiden tieltä ja lojui käyttämättömänä siskoni rannassa vuosikymmenet. Vihdoin sisko päätti, että nyt tuo ruuhi joutaa juhannuskokkoon. Tällöin mieheni (, joka yleensä motkottaa minun romunkeräyksestäni) oli saanut ajatuksen, että ruuhi siirretään meille naapurisaareen poikien leluksi. Miesvoimin, osin kantaen tuo vuotava ruuhi sitten siirrettiin meidän saareen.

Alus kastettiin juhlallisesti esikoisen keksimälle nimelle Kunni. Mies rakensi Kunnille pienen hytin ja mastonkin. Kunnilla pojat sitten reissasivat myrskyisillä merillä, milloin soutaen ja toisinaan purjeilla. Välillä oltiin merirosvoja ja välillä taas ongittiin katajien lomassa . Kaiken huvin lisäksi harmaantunut Kunni maastoutui saaren kallioihin ja oli oikeastaan kiva koriste.

No nyt pojat ovat jo murkkuja ja Kunni on ollut toimettomana vuosia. Jälleen Kunnin kohtaloa punnittiin, josko nyt se joutaisi juhannuskokkoon, mutta ei, vielä sille keksittiin tehtävä.

Kunnista tehtiin yrttimaa. Yksi penkinväli täytettiin mullalla ja siihen istutettiin monenlaisia yrttejä. Näin Kunni sai taas kunniakkaan tehtävän, jota se ilmeisesti suorittaa vielä vuosia ja saaressa kokkailuun riittää tuoreita yrttejä..

Miniatyyripuutarha sinkkisoikossa

Keväällä tuskailin surkastuneen viherpeukaloni puolesta, mutta nyt kesän myötä tuntuu tuo surkastumatauti pikkuisen helpottaneen. Tilasin netistä Janit Calvon kirjan "Gardenin in miniatture" ja se oli menoa saman tien. Netistä löytyi lisää kuvia hienoista puutarhoista minikoossa. Mökillä sitten kokeilin pikkupuutarhan tekoa kahteen sinkkisoikkoon. Kasvivalikoima on saaren luonnosta kerätty ja rekvisiittana nukkekodin ja poikien vanhojen play-mobil hahamojen varusteita.

Vähän noihin puutarhoihin pitää vielä lisätä kasveja. Pienet kivikkokasvit ovat varmastikin sopivia. Männyn taimia pitää leikellä, jotteivat kasva liian suuriksi, kunhan ensin juurtuvat kunnolla. Ja muutama tuoli pitää löytää tuon suuremman soikon rottinkipöydän kaveriksi. Näistä saa hyvän pohjan kehitellä uusia ideoita.

Saaressa

Ahh- ilmat ovat suosineet lomailijoita. Illat ovat olleet huikaisevan kauniita ja kalliot tuntuvat lempeän lämpöisiltä paljaiden jalkapohjien alla . Saariston värit pehmenevät utuisen sini-harmaan sävyihin ja vesilintuemot saattelevat untuvikkojaan uimaretkellä.  On kesä.

Kevättä rinnassa ja maalia käsissä

Pari viikonloppua ollaan maalailtu toisella mökillämme olevia rakennuksia. Siellä oli vähän kirjava joukko eri värisiä rakennelmia. Osa oli kyllästetty samalla ruskealla, jotka yllä olevassa kuvassa näkyvät ovet ovat,  päämökki ja kota olivat vaaleaa hirttä ja vanha saunarakennus oli keltainen. Nyt seinät saivat aavistuksen vihreään taitetun harmaan värin ja listoihin paria astetta vaaleampaa harmaata. Kaikki rakennukset maalataan samoilla sävyillä, jotta pihapiiristä tulisi yhtenäinen. Onneksi ilmat ovat olleet suosiollisia maalausurakalle ja pojatkin ovat olleet mukana pensseliä heiluttelemassa, joten homma on edennyt kivasti.

 Tässä osa maalattua seinää ja osa vielä vanhassa kuosissa.

 Luonto oli viikon sisällä räjähtänyt kasvuun.  Puihin oli kasvanut lehdet ja ruohikkokin alkoi kaivata trimmausta.

 Kesäkukkiakin istuttelin jo, toivottavasti pakkanen ei enää käväise nipistelemässä kukkiani.

Maalailuinto kun iski päälle maalasin myös vanhan vajasta löytyneen polkupyörän hempeän pinkiksi portinpieltä koristamaan.

Kirpparilöytöjä

 Olen saanut viettää lomaa upeassa säässä. Pidin lomaa pääsiäisen molemmin puolin ja koko ajan sää oli uskomattoman ihana. Tänä aamuna tuli totaalinen muutos, räntää tuiskuttaa vaakasuoraan ja piiskaa ilkeästi kasvoihin, joten eipä harmita lopettaa lomailua. Lomalla ehdin mökin siivouksen oheella käydä kirpparikierroksillakin. Löytöinä oli tämä laivan ankkurilyhty ja hyvässä kunnossa oleva ploki. Lyhty on öljylyhty ja täysin ehjä. Siitä en kylläkään tiedä, onko se oikeasti vanha vai uudempaa tuotantoa, mutta mieluinen minulle, eikä vastaavaa ole ennen tullut vastaan.

 Aamulla näkymä ikkunasta oli yllättävä.



Pääsiäistunnelmia

 Näin joskus netissä kuvan puuhun törmännestä trullista ja se on jäänyt mieleen kivana ideana. Tänä pääsiäisenä päätin toteuttaa sen mökkitien varteen. Kirpparilta löysin noidalle tosi sähäkät popot ja muut vetimet, hatun ompelin itse.

 Narsissit ovat vanhassa kaffepannussa vielä vähän nuokkuvia yöpakkasten jäljiltä.

 Myös nämä nuokkujat nostavat terhakkaasti päänsä kunhan aurinko alkaa lämmittää.

Isäni perintönä perheellemme siirtyi talvilämmin hirsimökki autotien päästä, jota olemme nyt innokkaasti päivittäneet omaan makuumme. Tästä paikasta nautimme ne ajat, jolloin saarimökki ei ole käytössä. Mökkisohvalla lämmittää lampaantaljat.

 Ikeasta löytyi väritykseen sopiva lamppu.

 Tämä suurimassainen takkauuni pitää mökin lämpöisenä.

 Pitkäperjantaina oli aamulla näin upea kuura puissa.

Huikean näköisiä sinistä taivasta vasten, eikö vain?

Muutoinkin ilmat ovat olleet niin ihanat koko pääsiäisen, että ulkoilmaelämää on vietetty koko pyhän ajan.

Surkastunut viherpeukalo

Huomasin juuri saaneeni jonkin viruksen, pöpön tai loisen, joka on aiheuttanut täydellisen surkastuman viherpeukalooni. Liekö syynä ollut ennätyksellisen pimeä talvi vai hoidon puute, mutta olen talven mittaan hävittänyt lähes kaikki viherkasvini kun ne eivät ole enää olleet mitään huoneen kaunistuksia.

Tilalle olen hankkinut korvikkeeksi - häpeän tunnustaa- tekokukkia.

Jotain vihreää nyt kuitenkin pitää olla ja nämä helppohoitoiset tekeleet nyt saavat kelvata. Ne eivät välitä kastelukatkoksista, liiasta tai liian vähästä valosta tai muista huonoista olosuhteista, vain pölyjä kun välillä pyyhkii, niin nätteinä pysyvät.

   Tämä rehevä "versoruukku" on keittiössä.

Tämä "aloe" ikkunalaudalla.

 "Aloen" vieressä pullea kaktus.

 Ruokailuhuoneen nurkassa kukoistaa tämä "orkidea".

 Olohuoneessa pianon päällä viihtyy tämä "palmuvehka".

 Ja ruokapöydällä rehoittaa tällainen "kaktusruukku".

Tämä surkastumatauti on todellakin yllättänyt minut, entisen intohimoisen puutarhan möyrijän. Olenkohan tullut jo vanhaksi??

IiiiiiiiiiiiiiiK!

Iiiiiiik!

Katsokaa mitä löysin kirpparilta.  Aito Siemensin art deco pöytätuuletin vuodelta 1920. Emaloitu runko ja messinkiset siivekkeet. Made in Germany, joten toimii moitteetomasti. Uskomattoman upea vekotin, ainakin minusta.

Mukavaa viikonloppua!