Meillä saaressa on pomppinut alkukesän pari rusakonpoikaa. Ne piileskelevät kukkapuskissa ja talon alla, eikä niitä yleensä näe liikkeellä kuin iltahämärässä. Kovasti söpöjä ja kivoja seurattavia ne ovat olleet. Pupun poikia on ollut aikaisemminkin ja silloin mietittiin, missä niiden emo on. Saari kun ei ole suuri, joten emo olisi pakostakin tullut nähdyksi, mutta ei koskaan siihen törmätty. Kerran myöhään illalla polttelimme rannalla nuotiota ja havahduimme outoon uimariin. Sieltä se rusakkoemo ui naapurisaaresta ruokkimaan poikansa. Enpä ole aikaisemmin tiennyt, että rusakotkin uivat.
No tänä kesänä saaressa on vilistellyt myös lumikko. Se on hypellyt myyrä suussa pitkin kallioita ja sitäkin olen pitänyt söpönä ja hyödyllisenä otuksena, kun karsii jyrsijäkantaa.
Eräänä aamuna mies kuuli rannalta surkeaa parkunaa ja siellä oli lumikko toisen pupupojan kuonossa kiinni. Mies meni pyyhkeellä huiskien väliin, lumikko irroitti otteensa ja pupu vilisti pakoon. Hetken päästä pupu ilmestyi pihapiiriin ihmisten tykö, kuin apua hakemaan.
Toiselta puolen se näytti olevan ihan kunnossa, mutta toiselta puolen sen kuono oli aivan raadeltu. Pupu raukka kyhjötteli pihapiirissä koko päivän välillä paikkaa vaihtaen, mutta iltapäivällä sen voimat loppuivat. Sitä sitten surtiin koko porukalla. Onneksi toinen pupupoika on vielä nähty ja näyttää olevan ihan voimissaan.
1 kommentti:
Voi pupu-parkaa :(
Lähetä kommentti