Arvonta

Kiitos teille kaikille ihanaisille blogiystäville, jotka olette käyneet Tiluntalossa ja erityiskiitos kommentoineille.

Meillä käväisi eilen partainen punanuttu- tonttu ja hän suputti korvaani, että teitä kilttejä blogiystäviä pitää nyt muistaa arvonnalla, jonka palkinnot näkyvät yläkuvassa.
Tarjolla on metallinen punainen tähti, josta riippuu silkkinauhoja, kolme pientä puista valokuvakehystä tähden, kuusen ja kellon muotoiset. Lisäksi on kangassydän ja vaikka kuuseen ripustettava pipokoriste.
Arvontaan voitte osallistua tutusti jättämällä kommentin tähän postaukseen.
Virallinen arvonta suoritetaan itsenäisyyspäivänä 6.12.09 klo 18:00.




Viime sunnuntaina käytiin metsäretkellä etsimässä geokätköjä ja lisäsaaliksi saatiin näin paljon suppilovahveroita. Iloinen yllätys.



Lisäksi keräilin vähän materiaalia pikkujoulun kukka-asetelmiin.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kaapin paikka

Anopin jäämistöstä meille rahdattiin tämä kaappi kampauspöydän virkaa toimittamaan. Ei se nyt ihan täydellisesti istu tuohon meidän makuuhuoneena toimivan takkahuoneen merihenkiseen sisustukseen, mutta kaapin paikaksi tuli nyt tämä ihan käytännön syistä.



Uutta maalipintaa kaappivanhus kaipailee, mutta se jääköön odottamaan ensi kesää ja lämpimiä ilmoja.



Tässä meille jo yli kymmenen vuotta sitten mieheni isoäidin jäämistöstä peritty vitriinikaappi.
Se on umpitammea, eikä ole tullut mieleenikään lähteä sitä maalailemaan. Se on onneksi vain hillitysti kruusattu puusorvattuin pilarein ja kuvassa ei näkyvällä kaarella kaapin yläosassa.



Tämä visakoivuinen kulmakaappi on vieläkin vanhempaa perua. Se on mieheni isoisän kotipaikasta. Sillä on kuulemma ollut parina toinen samanlainen, mikä on aikojen saatossa eksynyt maailmalle.

Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko, ihanaa! Moneen viikkoon ei tuota energian antajaa ole näkynyt. On vain ollut tasaisen harmaata vesitihkua. Auringon innoittamana puuhastelin jopa puutarhassakin, leikkelin viiniköynöksen, koripajut ja napsuttelin muotoonsa muitakin puskia.

Huomiseenkin luvattiin aurinkoa, jospa vihdoin saataisiin haravoituakin.

Ompeluksia

Tämä päivä on kulunut ompelukoneen ääressä.

Poikien koulun vanhempainyhdistys järjestää perinteisesti joulumyyjäiset, jonne toivotaan käsitöitä.

Ompelin enkelin siipiä, sydämiä ja possuja.

(Kurjan kellertäviä kuvia ilman salamaa.)

Myyjäisiin on vielä aikaa. Ehkä vielä myöhemmin innostun värkkäämään sinne jotain.

Ideoita kaipailisin. Onkos jollakulla hyviä ideoita?

Hankintoja

Vähän nolottaa kirjoittaa tätä. Viime postauksessa julistin tekopyhästi, etten tarvitse mitään. No en ehkä juuri sillä hetkellä, mutta uusia tarpeitahan aina syntyy, eikös vain ;-D

Aamun lehdessä oli ilmoitus Turun Boknäsin liikkeen laajennuksen avajaisista ja kuvassa poseerasi tämä Tripodi lattiavalaisin pienellä alennuksella. Tahtotila syttyi aivoissani ja tuo komistushan oli saatava. Tässä se sitten on aseteltuna olohuoneemme nurkkaan.

Voi, mitä kaikkea muutakin ihanaa tuo Boknäsin kauppa oli pullollaan, kaikkea minun mieleeni. Ihania tummasta puusta tehtyjä ajattomia huonekaluja ja hurmaavia piensisustustavaroita. Toivelistalle päätyi komea vanhantyylinen kaukoputki ja haaveisiin uljas katossänky.

Tämä viikonloppu pitää pyhittää poikien koulun joulumyyjäisiin ompelulle. Laitan huomenillalla kuvia ompeluksista.

Hyvää lauantaiehtoon jatkoa! (Onpas ulkona pimeää)

Haaste

Sain Sekasorron Marilta haasteen: Mitä en omista ja miksi?

Aineettomalla tasolla ihmiseillehän on tärkeintä perhe, terveys ja onnellisuus. Vaikka kaikkia näitä elämän perusarvoja on kohdalleni sopivasti osunut, ainakin terveyden riittämistä pitkälle vanhuuteen on toivomuslistalla ykkösenä, sen mukanahan kulkee onnellisuus ja perhekin.

Jos haastetta käsitellään materiaalisella tasolla, tuota rompettakin on jo tässä elämäntilanteessa siunaantunut ihan tarvittavasti, jollei jopa liikaakin. Yksi haavekin minulla ajatuksissa elää ja sehän on se suuri kaunis talo. Ennen aina unelmoin suuresta vanhasta talosta, mutta nyt pikkuhiljaa sen vanhan rinnalle on noussut ajatus uudesta vanhan tyylisestä talosta, jotta jäisi tuo vaivalloinen remppavaihe pois. Yksi unelman kohde on tuo yläkuvassa poseeraava Kannustalon torniainola. Kaunis talo.

Toisaalata, kun tuota tilantarvetta miettii, se on yksi hujaus, kun pojat kasvavat ja lentävät pesästä. Tarvitaanko me sitten miehen kanssa kahdestaan noin isoa taloa?

Ehkä tämä nykyinen riittää ja jää rahaa vähän reilumpaan elämään, eikä kaikki mene seinien makseluun.

Hmmm. tämä haastehan meni ihan syvälliseksi ajatteluksi- taidan tulla siihen johtopäätöseen, että en oikeastaan tarvitse mitään ja siksi etten tarvitse.

Valoa synkkyyteen

Uhh, kun meillä ilma on tuhruinen. Sataa tihruttaa ja on koko päivän hämärää. Ei olikein ulkoilutkaan innosta, kun rapa roiskuu ja kura lentää.

Ulkoilman apeutta karkuun pitää linnottautua sisätiloihin. Poltella hyvän tuoksuisia kynttilöitä, lämmitellä glögiä, maistella suklaata, pähkinöitä ja kääriytyä pehmeisiin viltteihin.

Eiköhän se siitä taas mene tämäkin marraskuun kaamos. Puntari vaan pitää piilottaa vaatekaapin perukoille ;-D

Ensimmäinen tonttu valmis

Ensimmäinen tonttu valmistui. Ei tästä tainnut tulla ihan aitoa Tildaa, vaikka kirjan kaavoilla sen ompelinkin. Tildahahmoilla ei taida olla suuta, mutta lisäsin tontulle hymyn.
Ja jestas, huomasin vasta näistä kuvista miten kalpealta tonttu näyttää, unohdin laittaa sille punaiset posket : ¤

Kokeilin uudella ompelukoneellani kirjoittamista tonttulakkiin ja hyvinhän tuo kirjoitti. Sillä saa tehtyä vain tällaisia yksinkertaisia kirjaimia ja numeroita.

Kävin eilen katsastamassa Turun Stockmannin ja Sokos Wiklundin joulukoristetarjontaa ja olipa siellä paljon ihanuuksia. Stokkalla varsinkin oli paljon aivan yllättäviä koristuksia, joita en ihan omaan kuuseeni haluaisí, mutta ihan hauskoja robotteja, trooppisia kaloja, kenkiä ja paaaljon muuta.

Osa koristuksista sopisi varmastikin nukkekotiharrastajien käyttöönkin esim. pienet kultareunaiset peilit.

Nyt oli vielä oikein rauhallista kierrellä koristeosastoilla, ennen kuin varsinaiset jouluhässäkät alkaa.

Yritin vain kiertää katselemassa, mutta ostin kuitenkin muutamat untuvaiset enkelinsiivet.

Näitä tonttuja pitää ommella lisää, meidän pojat halusivat heti kukin oman tontun. Yllättävän paljon aikaa niiden väsäilyyn menee, en minä ainakaan ehdi yhdessä illassa ommella yhtä valmiiksi.