Viininkorjuu

Viinirypleet on kerätty. Satoa olenkin kehuskellut tässä blogissani jo aiemmin ja olette saaneet kuvissa seurata rypäleiden kypsymistä.



Syötyämme rypäleitä jo tarpeeksemme jäljelle jäi vielä näin paljon, joille piti keksiä käyttöä.

Omaa viiniä emme nyt alkaneet kehitellä, vaan kippasin tertut mehumaijaan ja höyrystin niistä pari maijallista mehua. Pelkistä viinirypäleistä tuli aika plissukkaa mehua, joten niiden seuraksi piti laittaa vähän puolukkaa antaman happoa. Näin mehusta tuli ihan hyvää ja kauniin väristäkin.

Syksyn lehdet

Blogissaan Hahtuvan heijastus Ninalla on linkki, josta löytyy ohje näiden vaahteranlehtiruusujen tekoon. Ninalla on myös hienoja töitä esillä näistä lehtiruusuista.
Minäkin innostuin kietaisemaan muutaman ruusun, kun löysin näin kauniin punaisia vaahteranlehtiä. Asettelin ne ovenpielen tuijaruukkujen juurelle.



Tänään napsin myös pihakuvia ruskan värittämistä kasveista.
Villiviinillä on aina niin kauniin punainen syysväritys.



Tuomessa on jo lehdet harventuneet.




Viinirypäleeni ovat nyt valmiita kerättäväksi. Nyt niihin on tullut makeuttakin, vain kivet maistuvat erityisen karvailta purtuna.

Marja-aroniasakin on kaunis syysväri.

Komea maksaruoho vasta aloittelee kukintoaan.



Tuoksuherneet vielä jaksavat kukkia.

Ensi viikoksi on jo luvattu huonompia kelejä. Nyt pitää vielä nauttia ulkoilmaelämästä, kun ilmat suosivat.

Aino

Tänään valokeilassa westivauvamme Aino.

Aino edestä,



Aino sivulta,



Aino takaa.



Aino seisoo,



Aino istuu,

ja Aino makaa.

Siinäpä lyhyesti tämän päivän tarinat. Mukavaa sunnuntaita.

Tilun pirssi

Nyt Tilu on onnesta mykkyrällä.
Pitkäaikainen unelmani, oma pikkuinen auto, on toteutunut!

Mies kävi tänään ostamassa minulle tällaisen Smart fortwo:n. Myöhästynyt 22 vuotis hääpäivälahja :-D. Se on juuri sellainen pieni, ketterä kauppakassi automaattivaihteilla, mitä olen pitkään haikaillut. Minulla oli nuorena valkoinen fiat 600 ja siitä lähtien nämä kaikki pienet "koppakuoriaiset" ovat olleet lähellä sydäntäni.

Kuivat kukat

Tämmöiseltä syyshortensian kukinnoista tekaisemani kranssi näyttää kuivuneena.

Tökkäsin sen keskelle pienen pullojukan.

Ihan tunnistettavilta kukat edelleen näyttävät. Hauras kranssi kylläkin on, ei kestä murentumatta käsittelyä, mutta värit ovat vieläkin ihan hyvät.

Hyvää viikonloppua!

Kirpparilöytöjä

Enpä ole viimeaikoina puutarhan kuvauksilta lainkaan laittanut kuvia kirpparilöydöistä.
Nyt pitää korjata asia.
Tässä uusimpia löytöjäni.
Vanhojen matkalaukkujen kokoelmani sai taas uuden jäsenen. Minun mieleeni ovat erityisesti nämä pienemmät matkalaukut, ovat jotenkin liikuttavan söpöjä.



Tämä peltipurkkiauto miellytti silmää. Purkki ei ole vanha, mutta vanhantekoinen.
Kusikin on kivasti näkyvissä sekä etu- että sivuikkunoista.



Lisäksi tuo harmaisiin kehyksiin laitettu savityö näytti kivalle.
Myöskin tuo auton alla oleva Pentikin tyynynpäälinen väreiltään miellytti. Vähän sellainen keittiöpyyhekuosi.



Tässä matkalaukun lukkomekanismi.

Voikaa hyvin ja nauttikaa aurinkoisista päivistä!

Aurinkoista syksyä

Vaikka syyskuun alku onkin ollut lämmin ja aurinkoinen alkavat kesäkukat vedellä viimeisiään.
Puiden lehdet ovat jo saaneet hienoisia ruskan sävyjä ja kasvihuoneessa tomaattien varret ovat jo aivan kelmeän vihreitä, vaikka satoa vielä saakin.

Tässä vielä aamuisia kuvia pihamaalta.

Suloista sunnuntaita!

Hortensiakranssi

Tänä syksynä hortensiat ovat kukkineet suurin kukinnoin. Taittelin niistä oksia kuivumaan ja tein tällaisen nopean kranssin.
Kranssin runkona on pajukranssi ja kiinnitin hortensiankukinnot siihen ohuella rautalangalla kieputtamalla.
Kuivuttuaan kranssissa voi ihailla hortensiankukintoja pitkään.
En lisännyt kranssiin mitään rusetteja tai muita koristeita, mielestäni kukat ovat jo itsessään tarpeeksi röyhelöisiä.

Pönäköitä puupoikia

Puulelukokoelmani lisääntyi jälleen. Löysin tällaiset pönäkät pojat ja pienet veturit hyllynreunaa koristamaan. Puupojilla kaikilla on liikkuvat kädet, muutoin ovat aika jähmeitä jätkiä.

Me ja Aino kiitämme kaikista mukavista kommenteista, joita olemme saaneet iloksemme.
Olen viimepäivät yrittänyt saada edes yhden hyvän kuvan pennusta, mutta kymmenistä napsituista kuvista huolimatta se hyvä kuva on ottamatta. Pentu liikkuu väkkäränä, juuri kun huomaa hyvän kuvakulman ja on saanut kameran tarkennettua, pentu on jo kääntänyt pyllynsä kameralle. Melkos turhauttavaa touhua, mutta jatkan yrittämistä.



Se on taas viikonloppu edessä ja ilma on tuulesta huolimatta ihmeellisen lämmin. Nautitaan ulkoilusta.

Koiruli kotiutui

Saanko esitellä: westie neiti Aino, uusi perheenjäsenemme.
Eilen kävimme valikoimassa itsellemme pennun, melko vaikea tehtävä katsoa mikä olisi paras vipeltävästä pentujoukosta, mutta lopulta olimme yksimielisiä mikä niistä tulee meille.
Tämä oli mielestämme joukon kaunein, reippailta tuntuivat jokainen.
Viime yönä sen piti muutaman kerran vähän itkeä ikäväänsä, mutta muuten on ensimmäinen vuorokausi mennyt hyvin.

Itse olen yrittänyt väijyä sitä, että ehtisin kiikuttamaan sen aina pihamaalle, kun pentu alkaa näyttämään siltä, että tarpeita olisi tulossa. Melko usein on jo onnistuttukin pihalle asti, mutta ei tietenkään vielä jokakerta.
Tosi usein tuommoinen pieni kakki ja pissaa, ei uskoisi. Matot on kääritty turvaan ja pennulle on eristetty eteinen yöpymispaikaksi, ettei kaikki huoneet suttautuisi, kun niitä vahinkoja kuitenkin vielä tulee.

Aino on oikein reipas ja touhukas pentu ja on jo lyhyessä ajassa saanut pojat pauloihinsa. On herttaista katsoa, kun 11 vuotias varhaismurkkuesikoisemmekin lepertelee pennulle niin söpösti. Pennun touhuja on niin mukava seurailla, ulkonakin se pyydystelee tuulessa leijuvia lehtiä ja tekee hepulipomppuja ihan vaan elämisen ilosta ja sen päälle keikahtaa pötkölleen nurmikolle. Hassu otus.