Sain kerran työtoveriltani anopinkielen taimen, se oli silloin pieni, vain kaksi lehteä. En heti keksinyt sille ruukkuakaan, mihin sen olisin istuttanut ja se odotteli aikansa muovipussissa kostea paperi juurien suojana. Lopulta päätin laittaa sen kasvamaan käyttämättä olleeseen kynttilähurrikaaniin ja sen asetin keittiön ikkunalle. Tässä tämä kasvi on nyt. Se kasvaa, tekee uusia lehtiä ja voi melkoisen hyvin, vaikka kastelu on ollut hyvin epäsäännöllistä, eikä ravinteitakaan ole kovin usein sen juurelle lisätty. Helppo ja kiva kasvi.
Tässä on tämä pieni idea. Minulla ei ole kotona pyykkipoikia, koska kuivatan kaikki pyykit rummussa. Nurkkia siivotessa vastaan tuli näitä puhviverhojen nipsuja. Muistanette, kun joskus 90-luvulla oli muotia nuo puhviverhot ja niitä sitten rypyteltiin tällaisilla nipistimillä. Olin jo heittämässä nämä nipsut metallinkeräykseen, kun keittiössä sattui vahinko. Kippasin kumoon tämän riisipussin ja sotkuja siivotessani muistin nuo nipsut ja volaa, ne saivat uuden tehtävän. Nämähän sopisivat oikein hyvin maalaisromanttiseen keittiöön, kun ovat valkoisia ja sopivasti kuluneitakin. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti