Syysloma

 Eksyin taimikaupan aleen ja pienen citikkani takaluukku + kaadetut takapenkit täyttyivät yllättävästi. Löysin alennuksella niitä lempikasvejani, jotka jäivät myymämme omakotitalon puutarhaan: magnolia, jalohortensia Endless summer, tuoksukuusamaa ja jasmiketta. Lisäksi perennoja ja kestäviä pensashanhikkeja. Nämä kaikki matkasivat mökille, jossa vietimme pari päivää poikien syyslomasta.

 Hämärtyvien iltojen valoksi sytyttelimme paljon lyhtyjä pitkin pihaa. Nautittiin rauhallista tunnelmaa, merikin oli niin tyyni ja luonto hiljainen. Ruskan värit alkavat olla jo maahan pudonneina odottamassa haravointia.

 Rauhoittava näkymä tuvan ikkunasta.

Illan pimentyessä polteltiin kuivia kaisloja. Niistä leiskahteli näyttäviä kipinäsoihtuja.

 Aamuisin ja iltaisin taivaanranta värittyi hienoksi.

Tänään ilma onkin jo jotain ihan muuta. Hyvä päivä olla ihan kotona, kokkailla ja katsella telkusta Strömsöä.
Mukavaa alkavaa viikoa sinulle!

Sunnuntaina downshifausta

 Sunnuntaina osallistuin jo toiseen värttinäkehruukurssiin. Se puuha jos jokin on oikeaa downshiftausta. Kun käsityönä tehdään, yhden lankakerän valmiiksi saattaminen pitää sisällään monta työvaihetta. Homma alkaa jo lampaan keritsemisestä, villojen karstaus, kehräys, vyyhdeksi kerääminen, lankojen pesu ja kuivatus. Ei mitään hättästen hommaa, mutta kovasti rauhoittavaa näpertelyä pehmisten villojen tuoksussa.

 Tässä omat aikaansaannokseni. Värttinällä on alpakan karvasta kehrättyä superpehmoista lankaa ja vieressä kerrattu kerä, jossa on lapinkoiran ja lampaanvillan sekoitusta.

 Kehruun jälkeen siirryinkin suoraan Turun Mikaelin kirkkoon urkukonserttiin. Mikaelin kirkossa toimii tosi taitava urkuri Marko Hakanpää, joka luukutti urkuja välillä ihan tosissaan. Tuo kirkko on mielestäni myös yksi Suomen kauneimmista pyhätöistä. Kirkkokonsertti on hyvä paikka rauhoittua ja miettiä syntyjä syviä. Liikutukseen asti kaunista musiikkia oli Rolf Lovlandin Adagio. Kuuntele youtubessa

 Viikonlopun iloksi ostin pari tulilatvaa kaunistamaan ruokapöytää. Pidän erityisesti näistä kerrotuista tulilatvoista, joiden kukat on kuin pieniä ruusuja.

SECRET GARDEN - ADAGIO

Vuosi ilman uusia vaatteita

Sain haasteen Facebookissa: ole vuosi ostamatta uusia vaatteita. Aluksi epäröin, kokonainen vuosi ilman alennusmyyntejä, outlettejä, nettikauppoja ja Hulluja päiviä, mutta nyt vuorotteluvapaan aikana olen käynyt läpi vaatekaappejani ja huomannut, miten hirmuisesti vetimiä kaapit ovat pullollaan. Paljon henkareissa roikkuu "löytöjä", joita heräteostoina olen joskus hankkinut, mutta jostain syystä ovat jääneet henkareilleen täyttämään kaappeja. Takkeja, kenkiä ja puseroita, sukkia ja sukkiksia on niin paljon, että niillä vaatettaisi pienen kylän.

Hyvien vaatteitten pois heittäminen on niin vaikeaa. Kaikki ne, mitkä eivät enää mahdu päälle, olen jo laittanutkin kiertoon, mutta ne vaatteet, jotka mahtuvat päälle ja ovat ihan kivoja, mutta ei vain jostain syystä tule laitettua päälle, ovat vaikeimpia poistaa. Jossain takaraivossa tykyttää huono omatuntokin kaikesta siitä rahamäärästä, mikä on noihin käyttämättömiin vaatteisiin kulunut.

Nyt siis tein päätöksen, tartun haasteeseen, enkä osta mitään uutta vaatetta vuoteen. Käytän kaikkia kaapeissani olevia vetimiä ja kun menevät huonoiksi, niistä on helppo luopua. Tuon Facebook sivuston haasteessa mukana olevien kommenteissa, moni on kirjoittanut, että on tosi vapauttavaa, kun ei ole tarvetta rynniä alennusmyynneissä löytöjä etsimässä ja luovuuskin pääsee valloilleen yhdistellessä omia vaatteita eri tavoin.

 Kyhättiin vanhoista laiturin hirsistä uusi numerokyltti mökkitiemme alkuun. Jotenkin olen aina tykännyt tuollaisesta harmaasta, ajan ja myrskyjen rujoksi runnomasta puusta ja on kiva keksiä sellaiselle uusiokäyttöä.

 Saaristossakin hehkuu ruskan värit. Luonto on jo kovasti hiljainen,vain muutama joutsen lenteli merellä ja naakkaparvi pyrähteli metsässä.

 Lauantaiaamun sumu.

Ensimmäinen vuorotteluvapaakuukausi takana

 Ensimmäinen kuukausi vuorotteluvapaata on vietetty ja olen ottanut irti kaiken huvin jokaisesta päivästä. Kerrankin on ollut aikaa laittaa pojat koulutielle ja valmistaa heille hyvät aamupalat. Vaikka pojat ovatkin jo isoja, niin ilman valmista aamupalaa he rynnistäisivät matkaan syömättä.
Päivisin olen käynyt kuntosalilla ja jumpissa, Aino-koiran kanssa metsälenkeillä, tehnyt tavaroiden karsintaa kotona ja kuskannut ylimääräisiä kirppikselle. Blogiakin olen nyt pystynyt päivittämään useammin ja tietysti facebookissa seurannut ystävien ajatuksia. Tämä on ollut niin laadukasta aikaa ja olen tosi onnellinen, että työnantaja mahdollisti vapaan vieton. Uuden lakimuutoksen jälkeen vuorotteluvapaan saaminen ei jokaisessa työpaikassa olekaan ihan helppoa. Mikä parasta, tämä on vasta vuorotteluvapaan ensimmäinen jakso ja sitäkin on vielä kolme kuukautta jäljellä!

 Parille käsityökurssillekin osallistuin. Värttinäkehruukurssilla touhuttiin lampaanvillan kanssa, siitä tulee vielä toinenkin kurssi nyt lokakuussa, jolle olen myös ilmoittautunut,. Ja sitten oli tuo kalan nahan parkitsemiskurssi, josta teinkin jutun aikaisemmin. Pieniä reissujakin kuukausi on sisältänyt. Heti syyskuun alussa käytiin Tallinnassa ja myöhemmin Riikassa ja Tukholmassa. Vanhoja kaupunkeja kaikki.
Muutama kulttuuririentokin on kuukauteen mahtunut, olin kuuntelemassa Il Divon ja Arja Korisevan konsertteja täällä Turussa, urkukonsertissa  ja parissa museossa Riikassa.
Huh, tätä kirjoitellessani itsekin hämmästyn, miten paljon kuukaudessa ehtii, kun on aikaa. Ehkä olen tähän alkuun  oikein ahnehtinut tapahtumia, kaikkiin vapaan kuukausiin ei varmastikaan ihan noin paljon rientoja kerry.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!