Kuva otettu viime viikonloppuna Kuhankuonon retkeilyritiltä
Tänä aamuna on taas monessa kodissa koettu jännittäviä hetkiä kun pienet unenpöpperöiset lapsukaiset kaivelevat kätköistään kerhoissa ja kouluissa askarrellut korttinsa ja kömpivät iskän viereen onnittelemaan isänpäivää. Meillä varhaisteinien onnittelut olivat jo köpelöimpiä, nopea halaus ja kortin luovutus. Kortti oli sentään ihan omatekemä. Ihan tulee jo ikävä niitä aikoja kun sunnuntaiaamuisin kaikki pötköteltiin sängyssämme katsomassa latenohjelmia.
Poikien kortissa oli niin hieno runo, että haluan jakaa sen kanssanne.
Kerran on vuodessa sellainen päivä,
et haihtuu isältä huolen häivä.
Kukkia, kakkuja, soittokin riittää,
kunhan saa vaan isääni kiittää.
Ei väliä minkä ikäinen,
aina olen sun lapsonen.
Paljon olen saanut sulta,
siis kiitos ja onnea isä-kulta!
Iltapäivällä onkin tiedossa vierailu sairaalaan omaa isääni katsomaan. Hän viettää varmastikin viimeistä isänpäiväänsä, hiipuu hiljaa syövän uuvuttamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti