Talven tuhorportti ja uutta kasvua

 Keväisen lämmin ja aurinkoinen viikonloppu sai lumikasat pienenemään ihan silmissä. Lumen sulaminen paljasti myös monta talven runtelemaa kasvia. Yläkuvassa pihatallin seinustalla kasvanut marjakuusi on lyttääntynyt saatuaan niskaansa koko katollisen lunta.

 Tämän nuoren omenapuun rusakot ovat kalunneet pilalle. Vaikka runko on suojattu sekä runkotupella, että suojaverkolla rusakot ovat silti päässeet hangen päältä herkuttelemaan sen kuorella.

 Katajat ovat ruskettuneet auringon puolelta.

 Samoin kartiokuuset.

 Lumimassat tai poikien talviset leikit on runtanneet myös alppiruusuja ja useita oksia on katkeillut.

 Katoilta pudonneet lumimassat on repineet myös vanhasta syreenipensaasta suuria oksia.

 Tuhojen vastapainoksi löysin jotain ilahduttavaakin. Kasvihuoneessa vihertää jo, ruohosipuli työntää uutta kasvustoa.

 Omenapuut on leikattu ja mielestäni nuo käppyräiset paljaat oksat ovat aika hienoja.

 Särkynyt sydän puskee punaisia lehtisilmuja.

 Unikon lehdet ovat talvehtineet vihreänä ja oikovat itseään auringon lämmössä.

 Tulppaanit ovat hyvässä alussa.

 Kävin eilen kuuntelemassa pari puutarha-aiheista esitelmää ja toinen niistä käsitteli elvyttävää puutarhaa. Huomasin yllätyksekseni, että olen tietämättäni rakentanut puutarhaani juuri kohti tuollaista elvyttävää puutarhaa. Sen tunnusmerkkejä on kivet, vesiaiheet, runsas kasvisto, harmooniset värit, polut ja oleskelutilat. Vaikka piha olisi pienikin, sinne tulisi saada luotua erillaisia tiloja kasveilla ja muilla rakenteilla. Tavoite olisi, että kaikkea ei näe kerralla, vaan puutarha houkuttelisi kiertelmään ja kurkkaamaan mitä polun mutkan takaa tai pensaiden tuolta puolen löytyy.

 Nurmikko on vielä kovin onnettoman näköinen.

Kävin vähän fiilistelemässä huvimajassakin. Siellä oli jo ihan lämmin istuskella. Siivoamista kaipaa sekin.

Ensi viikollakin luvattiin lämmintä, ehkä nyt sulaa loputkin lumet.