Puutarhassani on kasvanut viiniköynös kymmenisen vuotta. Siinä se on kaadetun puun kannon vieressä nököttänyt vuosi kaudet tehden pitkiä köynöshuiskaleita, muttei juurikaan rypäleitä.
Viime kesänä taisi tulla yksi terttu pieniä rypäleen pippanoita. Syksyllä kyllästyin rumaan, joka suuntaan harottavaan köynökseen ja leikkelin sitä runsaalla kädellä.
Tänään katselin taas kovasti kasvanutta "pöheikkoä" sillä silmällä- sakset napsuen. Kun nostelin oksia leikatakseni, meinasin pudota pyllylleni- Köynös oli aivan täysi rypäleterttuja, niitä oli kymmeniä! Aivan uskomatonta. Rypäleet olivat jo melko suuriakin, joten elän toivossa että ne ehtisivät kypsyäkin ennen pakkasia.
Mihinköhän moisen sadon kanssa joudunkaan, pitääköhän kehitellä oma tilaviini- Tiluviini ;)
Rypäleet ovat kauniita, mutta alakuvassa näkyvä köynös ei ole mikään pihan kaunistus. Tässä kohtaa se makaa kärhön päällä. (viiniköynös on se isolehtinen kasan päällimmäisenä.)
Pensasmustikassa on jo melkein kypsiä mustikoita.
Kuunliljat ovat myös parhaimmillaan. Taitavat olla jonkun ötökän mieleen, kun lehdissä on syömäjälkiä.
5 kommenttia:
Ompas komeita rypäleterttuja! Jaloangervot ovat kauniita :)
Onnittelut viinirypäleistä! Teillä on kesä pidemmällä kuin meillä. Juuri katsoin aamulla, että kohta ehkä kuunliljat alkavat kukkia, eikä meillä karviaismarjatkaan ole vielä kypsiä.
Wau, ompas tulossa hyvä rypälesato! Toivottavasti ehtivät kypsyä!
Löysin vasta eilen tämän blogisi...mahdottoman mukava, ihana blogi :)). Aion vierailla jatkossakin täällä, ehdottomasti. Ja voi miten ihana yllätys nuo rypäleet!
Mukavaa kesän jatkoa toivottelee Seija täältä Kainuun korkeudelta :)
Voih, minäkin haaveilen tuollaisista yllätyksistä. Se taitaa jäädä haaveeksi, että näillä korkeuksilla joskus saisi avomaalla omia viinirypäleitä. Taidankin tyytyä haaveilemaan siitä että saan oman viiniköynnökseni pidettyä hengissä edes ensimmäisen talven yli..
Lähetä kommentti