Saulin mökillä

 Tehtiin työporukan kanssa kevätretki Naantalin Kultarantaan, presidentin kesäasunnolle. Vaikka linnan tornia olen kovin monesti ihaillut salmen toiselta puolen Naantalin rannasta, en ole koskaan ennen käynyt täällä Kultarannassa. Kultarannan puutarha on todella kaunis jo nyt, vaikkei kesäkukkia olekaan vielä istutettu. Meillä oli todella hyvä opas, joka kertoili mitä ja minkävärisiä kukkia mihinkin penkkiin istutetaan.
Kukat kuulemma ovat vielä kasvihuoneissa, jossa ne pidetään nuppuvaiheessa ja istutetaan ulos juuri ennen presidenttiparin  saapumista. Täytynee tehdä uusi retki puutarhaan myöhemmin kesällä ihailemaan kukkaloistoa. Tässä on muillekin hyvä kohde jos Muumimaailman jälkeen haluaa jatkoille. Netistä kannattaa tarkistaa aukioloaika.

 Linnan portti. Linna on jyhkeää kiveä ja kovin juhlallisen näköinen.

 Näitä jyhkeitä portaita pitkin pääsee rantaan ja laiturille.

 Tässä kauniissa tornilinnassa asustelee presidentin adjutantit perheineen aina presidentin oleskelujen aikana.

Laiturilta oli hauska katsoa vastarannalle, josta usein on tähyilty linnaan päin ja tiirailtu, onko tornissa lippu. Lippu on aina tornin salossa silloin kun presidentti on paikalla.

Mökkikauden avaus

Mökkikausi on taas lähtenyt käyntiin tältä vuodelta.

 Edelleenkin tykkään kovasti tästä tehosteseinästä, mikä edellisenä kesänä otettiin esiin pahvien alta.

 Nämä laudathan on peräisin vanhasta laivan koneen kuljetuslaatikosta ja tekstit ovat alkuperäisiä.

 Kesäkeittiökin on selviytynyt ilman vaurioita talven hirmumyrskyistä. Eipä saaressa ollut muutenkaan mitään tuhoja tapahtunut, joten pienen siivoilun jälkeen saatiin aloittaa mökkeily.

 Aino-koira on aina niin onnellinen, kun saa kulkea vapaana ja seikkailla itsekseen. Uimassakin tyttö kävi jo useasti.

 Ensimmäiset grillimakkarat maistuvat niin hyville ja perinteisesti niillä polttaa kielensä kun ei malta odotella herkun jäähtymistä.

Äitienpäivänä

                                                          Poikien antamat miniruusut

                                                                    Atsalea on mieheltä

Näin on vietetty taas kaikkien äitien omaa päivää kauniissa auringonpaisteessa. Edelleenkin pojat olivat askarrelleet äitienpäiväkortit jotka suukkojen ja kukkien kera sain. Olen onnellinen, ettei poikiin ole vielä iskenyt ujous läheisyyteen, mikä kovin moneen teiniin jossakin vaiheessa iskee, vaan heitä saa edelleenkin suukottaa ja halata. Viikko sitten olin seuraamassa poikien partiomarssia, oli melkoisen kolea keli marssia polvihousuissa, mutta hauskan näköisethän nuo vetimet ovat. Tuntuu, että koko kevät on ollut vallan kylmää ja tuulista, koskahan ilmat oikein lämpenee? Sitä jo kovasti odottelen.

Tätä kevään vihreyttä ja luonnon heräämistä varjostaa isäni vakava sairaus. On surullista seurata, miten ennen aina niin vahva ja touhukas mies vähitellen hiipuu ja väsyy. Hänen itsensä on selvästikin vaikea hyväksyä tilannetta että auttajasta tuleekin autettava. Toivottavasti hän kuitenkin saa vielä nauttia tästäkin kesästä.